Kulturkrockar eller någonting sådant

Tällä kertaa vähän erilainen blogipostaus sitten. Jos toivoitte normia mitämullekuuluu-höpinää, niin ei irtoa sitä nyt. Näin vähän yli kuukauden Uppsalassa oleskelun jälkeen ajattelin, että voisin vähän kertoa Suomen ja Ruotsin eroista. Ai häh, onko niitä edes? Finland och Sverige, de är ju faktiskt bara ett land. Näin olen ainakin useaan otteeseen kuullut ruotsalaisten suusta. Eroja löytyy toki myös rakkaan J-townin ja Uppsalan väliltä, kuten arvata helposti arvata saattaa. Mutta onhan niitä erikoisia yhtäläisyyksiäkin!

Meinasin kirjoittaa ensimmäisenä eroavaisuutena ns. suojatiekulttuurin verrattuna Suomeen. Aluksi luulin, että täällä autot päästävät ihan aina jalankulkijat suojatien yli, muttei se nyt ihan niin mennytkään kun tarkkailin asiaa enemmän. Kuitenkin, suojateitä on paljon mukavampi ylitellä täällä Ruotsin puolella kun ei tarvitse odotella puolta tuntia, että joku vähän vähemmän kiireinen suostuisi hidastamaan autonsa nopeutta. Ottakaa oppia, suomalaiset autoilijat! Jossain aiemmassa merkinnässä mainitsin jo pyöräilyn outouden. Edelleenkään en ihan tajua että miten pyöräkaista voi yhtäkkiä loppua ihan kesken, eikä ympärillä näy mitään merkkiä siitä missä pitäisi jatkaa pyöräilyä. Kuitenkin ollaan bongattu hyviä reittejä keskustasta kotiin. Edelleen huvittaa se, että kotikaupungista löytyy vain yksi pyöräkaista, joka on pituudeltaan ehkä max. 10 metriä (haha, Jyväskylä). 

Ehkä itselleni eniten hämmennystä on aiheuttanut ruokakulttuuri Ruotsissa. Joo, tiedän että olen edelleen ”melkein Suomessa”, mutta kyllä heti huomaa eron. Se, mikä onnistuu aina hämäämään ruotsalaisessa ruokakaupassa on vihannesosasto. Niin, eihän siellä mitään vihanneksia itse punnita. Mutta silti lähes joka kerta n. kuukausi takaperin etsin vihannesosastolta vaakaa.  Toinen omasta mielestäni kummallinen asia on se, että täällä ICAssa joutuu kahteen kertaan varmistamaan oman maksukorttinsa koodin. Joten ylläriylläri… itse unohdan aika usein painaa toisen kerran ok:ta ja vedän jo kortin pois. Ja eikun sama juttu uusiksi. Myös kaupan valikoima jaksaa joskus vähän ihmetyttää pientä suomalaista. Mikä siinä on kun ei voi olla kaupassa kunnon raejuustoa? Täällä ihmiset syö pelkkää kesoa, jota itse hyvällä tuurilla satun inhoamaan. Valio, i miss you so bad. Lisäksi lihatiski on ihan älyttömän pieni verrattuna suomalaisten kauppojen vastaaviin. Ensinnäkin, täällä on tarjolla vain paria erityyppistä lihaa, ja ne kaikki tietenkin tosi kalliita. Kanat on kaikki maustamattomia ja pakkaukset hassun kokoisia. No ehkä musta tulee kasvissyöjä täällä ihan melkein pakon edestä, haha. Olen haikaillut myös kunnon ruisleivän ja maitorahkan perään (ei pitäisi olla niin vaikeaa) ja naureskellut sille kun kaupasta ei löydy yhtään maustettua ruokakermaa (äiti ja iskä, te ette varmaan pärjäis täällä), lisäksi täällä ei ole kuohukermaa vaan vispgrädde (vispikerma) on se mitä sitten laitetaan joka paikkaan. System bolaget (ruotsalainen versio Alkosta) on myös aiheuttanut vaihtareissa kummastusta sekä myös ärsytystä, etenkin aukioloaikojen suhteen. Aika nopeasti on tullut myös ikävä Sonaattia ja Ilokiveä, täällä kun ei ole kunnon opiskelijaruokailua. Tai no tietty löytyy jotain, mutta hinta on yleensä vähintään kolminkertainen Suomeen verrattuna. Eli täällä suositaan enemmän mikrohuoneita. Niin outoa.

Ja sitten ehkä oma henkilökohtainen suosikki… bilekulttuuri. Kuten varmasti jo tiedätte, täällä tulee aina yhtäkkiä hullu kiire klubille ja sitten pilkku tulee jo yhdeltä. Ihanasti ruotsalaiset kiinnittää huomiota opiskeluun, hehe. Lähes kaikkea klubitoimintaa pyörittää osakunnat, itse en ole vielä eksynyt yhteenkään ns. tavalliseen baariin/yökerhoon. OBS! Jos haluatte tulla käymään ja tsekata jonkun osakunnan (tai miksei useammankin) bileet niin sitä varten pitää olla gästkort eli vähän niin kuin väliaikainen jäsenkortti. Muuten ei pääse pippaloihin sisälle. Too bad. Ja jottei tämä juhliminenkaan kävisi liian helpoksi niin kruunut jaksaa aina sekottaa mun pään. Eurot on niin paljon helpompia! Muita eroja on muun muassa bussikorttisysteemi ja se, että opiskelijana tarvitsee monta erilaista korttia/lätkää, kun on Suomessa tottunut vain yhteen! Kahviloita on tietenkin tosi paljon, koska Ruotsissa on fika lähes 24/7, ainakin siltä vähän tuntuu. Myös vanhoja rakennuksia on joka puolella, joten verrattuna suhteelliseen tylsään kotikaupunkiini, täällä on paljon nähtävää ihan arkipäivinäkin :)

Ja mitähän täällä sitten olisi samanlaista…kaikki? No ei nyt ihan. Sää on yhtä ihana/surkea/eksoottinen/kylmä/loskainen/vaihteleva kuin Suomessakin. Ja tänään on sitten satanut vettä, joten hei hei viime päivinä satanut lumi (!) Ja totta kai täällä on kaikki samat kaupat kuin kotonakin, hennes, cubus, gina, carlings, lindex, kappahl yms yms yms. Mutta eipä ole ainakaan vielä haitannut! Tänään sai vähän ikävälläkin tavalla huomata, että ruotsalaisetkin rakastaa jääkiekkoa. Eihän siinä mitään, Suomi olis vaan voinu voittaa niin olis ollu meilläkin hauskempaa, haha. Myös muuta urheilua kytätään täällä aika tosi innokkaasti, etenkin nyt olympialaisten aikana. 

Huomenna onkin sitten ekat sitsit Uppsalassa! Jee! Eli reccegasque på GH, pitää olla paikalla jo 14.30, aaapuva. Odottelenkin jo innolla huomista naama + hiuskriisiä, ihanaa. Sitseistä ja muista seikkailuista lisää myöhemmin.

Ikävä mun hassua kissaa :(

 Adjö! 

-salitreenin jäljeltä uupunut Ansku