Rutiineja etsimässä

Moi vaan taas loskaisesta Uppsalasta. Saatiin pari päivää sitten tänne ihan kunnolla lunta, kun satoi lähes koko päivän, mutta sitten lämpötila kipusi plussan puolelle ja sen jälkeen onkin ollut sitten loskaa ja lätäköitä ja kuraa. Ihan kuin Suomen kevät. 

Kirjoituskurssi Skriftlig språkfärdighet alkoi siis torstaina. Ja valitettavasti kurssin kanssa kävi vähän niin kuin pelkäsinkin. Ei yllätyksiä sisällön suhteen, kirjoitetaan paljon tekstejä eri genreistä (jokaisesta tekstistä 2 versiota) ja tehdään tunneilla oikeinkirjoitustehtäviä. Kuulostaa varmaan hälyttävän tutulta, eikö vaan ruotsin opiskelijat? Se, että kurssin sisältö on tuttua, tuottaa parikin ongelmaa. Ensimmäinen on tietenkin motivaation puute. Ei sitä kauhean kauan jaksa tehdä samaa uudestaan ja uudestaan. Toinen ongelma on omat odotukset itseltään. Koska on käynyt kurssin asiat läpi jo aiemmin, niin ei halua tehdä ainakaan helppoja virheitä. Tietenkin virheitä tulee aina jonkin verran, sillä ruotsin kirjoittamisesta on taas ehtinyt kulua kohta jo vuosi. En nyt ihan täydellisyyteen aikonut pyrkiä, mutta haluaisin pärjätä ilman järkyttäviä määriä punakynää paperilla. Ehkä tämä itseni kanssa kilpaileminen voisi kasvattaa motivaatiota kirjoittamista kohtaan. Toivotaan ainakin niin.

Fika igen! Tuo kakku oli niin hyvää, tack Essi! :)

Viimeksi kirjoittelin vähän Gästrike- Hälsingeen liittymisestä. Viikko sitten tosiaan liityttiin ja samalla ilmoittauduttiin mahdollisiksi työntekijöiksi erilaisiin tapahtumiin. Jotenkin ajattelin, että töitä tulisi ”ehkä sitten joskus jos ollenkaan”… mutta suureksi yllätyksekseni puhelin soi torstaina kesken kahvihetken ja tarjosivat töitä jo lauantaille! No kun ei ollut muutakaan tekemistä silloin sovittuna niin suostuin heti. Eli lauantaina klo 9 matkattiin kämppiksen kanssa enemmän tai vähemmän reippaina töihin. Piti siis toimia kahvilassa ”som fikapersonal”.  Keittiössä tavattiin kolme vastuuhenkilöä, jotka kertoivat lyhyesti työtehtävistä ja päivän kulusta. Aamu aloitettiin täyttämällä erilaisia patonkeja tarjottavaksi ja laittamalla kaikki esille ja valmiiksi. Tarjolla oli siis mm. suolaisia piirakoita, brownieita, smoothieta ja tietenkin PANNUKAKKUJA! Pannukakun tilaajat saivat vuoronumeron tilaukselleen ja meidän tehtävänä oli juosta keittiön ja ruokailutilojen väliä viemässä tilauksia ja tarjoilemassa pannukakkuja. Lisäksi piti huolehtia yleisestä siisteydestä ja siitä, ettei kahvi, tee, astiat tai ruokailuvälineet pääse loppumaan. Aluksi oli tosi hiljaista, mutta jossain vaiheessa sai taas kiirehtiä ihan kunnolla, kun paikalle tuli isompia porukoita ja kahvi loppui kesken. Kuitenkin omasta mielestäni päivä sujui ihan hyvin, välillä vähän yllätti kun joku tuli pyytämään lisää siirappia pannukakkuihin tai kertomaan että maitolasissa oli epäilyttäviä paakkuja. Itse puhuin lähes koko päivän pelkästään ruotsia, paitsi tietenkin kämppikselle englantia. Välillä ruotsalaiset unohtivat, että osaan ruotsia, joten he saattoivat aloittaa keskustelun englanniksi. Vastasin kuitenkin ruotsiksi, niin sitten kielikin vaihtui. Huvittavinta oli ehkä se, kun yksi töissä oleva tyttö kysyi että olenko Uppsalassa vaihto-oppilaana. Vastasin, että kyllä olen ja että tulin kaksi viikko sitten ja opiskelemaan ruotsia. Sitten tyttö vastasi: ”Men hur kan du förstå och prata svenska så bra om du har varit här bara några veckor??”. Sitten kerroin, että olen Suomesta, niin yllättäen asiassa olikin taas järkeä. Haha, hyvin me suomalaiset osataan hämätä ruotsalaisia ja muitakin. Päivän päätteeksi siivottiin tilat ja saatiin itsekin syödä pannukakkuja ja muutakin mitä oli jäänyt jäljelle. Päivästä jäi ihan hyvä mieli, odotellaan nyt vain palkkaa. Ei tule olemaan mikään maailmaa mullistava summa, mutta se nyt ei ole pääasia. Pari kivaa ongelmaa on ilmaantunut myös palkanmaksun kanssa. Esimerkiksi se, että pitäisi olla ruotsalainen veronumero tai sitten pankkitilille joku clearing number, joka koskee vaan ruotsalaisia tilejä. Ilmeisesti palkka maksetaan nyt kuitenkin käteisellä meille vaihtareille, kun ei meidän ole mitään järkeä hankkia ruotsalaista tiliä, kun ollaan täällä yhteensä vain viisi kuukautta.

Koti- Suomessa mulla ei ikinä ole ollut yhtään kunnon ongelmaa polkupyörien kanssa. Täällä niitä sitten tuntuu olevan ihan urakalla. Viimeksi hajosi lukko ja itse asiassa yhdeltä kaveriltani hajosi hieman myöhemmin ihan samanlainen lukko. Sitten minäkin sain rahat takaisin omasta lukostani, jes! No eipä sitäkään iloa kauaa kestänyt… sillä torstaina odotti taas uusi pyöräongelma. Olin lähdössä illalla Östgötan pubin pihasta kotia kohti. Parin metrin pyöräilyn jälkeen aloin ihmetellä, että miksi ihmeessä kyyti on niin epätasaista. Tähän en kuitenkaan sanonut ”ihansamaihansama” niin kuin PMMP:n biisissä sanotaan vaan pysähdyin ja järkytyksekseni huomasin takarenkaan olevan ihan täysin tyhjä. Pari tuntia aiemmin se oli ollut ihan kunnossa. Ajattelin, että onpas taas jollain ollut hauskaa puhkoa toisten pyöränrenkaita. Ei oikein auttanut muu kuin taluttaa pyörä kotiin. Seuraavana aamuna suuntasin samaan paikkaan josta olin pyörän alun perin ostanutkin. Eihän siinä mitään, pyörään piti vaihtaa takarengas kokonaan, koska vanha oli ihan säpäleinä. Ja tämä korjaus maksoi 150 kruunua, joten sinnepähän meni lukosta saadut rahat ja vähän enemmänkin. Jos pyörä vaikka nyt pysyisi yhtenä kappaleena pidempään kuin yhden viikon niin olisin hyvinkin kiitollinen. Vähän kauhulla kuitenkin odotan torstaita, että mikä hajoaa seuraavana… No, ei pidä manata liikaa.

Pyörän korjauksen lisäksi rahaa on palanut tällä viikolla ehkä vähän liikaakin. Nimittäin urheiluvaatteisiin! Uudet lenkkaritkin piti ostaa, koska jätin omat vanhat suosiolla Suomeen. Onhan ne jo aika huonossa kunnossa. Inhoan ostaa uusia lenkkareita, koska jotenkin koen koko prosessin ihan uskomattoman hankalaksi. Ja lisäksi vielä se, että nykyään kaikki lenkkarit tuntuu olevan ihan älyttömän kalliita. Etenkin jos tarvitsee sellaiset, joissa on pronaatiotuki. Ja totta kai minä tarvitsen sellaiset. Perjantaina tallustin joka tapauksessa päättäväisenä keskustaan kiertelemään urheiluliikkeitä. Vilkuillessani kenkiä ja niiden hintoja, tuli myyjä aika nopeasti tarjoamaan apuaan. Ajattelin että miksi en pyytäisi apua ja siinähän oli taas yksi loistava tilaisuus kehittää ruotsin taitamista, joten eikun vaan puhumaan! Osasin kertoa yllättävän hyvin siitä, millaiset kengät haluaisin ja millaiset olen aiemmin omistanut. Myyjä veti parit vaihtoehdot esiin, niihin en kuitenkaan tykästynyt. Sitten sain eteeni Niken lenkkarit, jotka tuntuivat tosi hyvältä jalassa ja olivat vielä -40% alessa. Joten nyt mulla on sitten uudet juoksukengät! Enemmän olen ehkä ylpeä koko osto-operaation sujumisesta på svenska, hah. 

Uudet lenkkarit vihdoin!

Isompi syy uusien kenkien ostoon oli ehkä kuitenkin se, että liityin torstaina Campus1477- liikuntakeskukseen ja aloitin ilmaisen kokeiluviikon. En ole koskaan harrastanut kuntosalilla käymistä enkä osaa myöskään kuvitella itseäni treenaamassa salilla ihan luontevasti. Kuntosalikammo oli kuitenkin pakko sysätä syrjään ja lähteä puntille. Tykkäsin kuntosalista jo heti alusta alkaen tosi paljon, ainoa ongelma oli juoksumatto, koska yllättäen en tajunnut sen ohjelmista ja säädöistä yhtään mitään. Kaikki laitteet on uusia ja pääsee monipuolisesti treenaamaan eri lihasryhmiä. Yritin muistella kaikkea, mitä ollaan futisjoukkueen kanssa treenailtu, joten niillä liikkeillä eteenpäin. Huvitti hieman taas huomata, että mulla on ihan olemattomat käsilihakset, haha. Johtuu ehkä nyt vähän osittain käden leikkauksesta, kun en ole oikein uskaltanut tehdä oikealla kädellä mitään turhan rankkaa pitkiin aikoihin. Mutta nyt lentää sekin tekosyy roskiin ja musta tulee kunnon bodari! No ei kyllä ikinä, tuskin kukaan pystyisi sitä musta kuvittelemaankaan. Mutta ehkä musta tulee jonkin sortin salihirmu. Ainakin olen viihtynyt kuntosalilla yllättävän hyvin tähän mennessä. Huomenna mennään kokeilemaan ensimmäistä kertaa ryhmäliikuntaa, saas nähdä miten käy.

Uppsala Konsert & Kongress

Keskiviikon jälkeen olen myös tsekannut jälleen kerran parit opiskelijabileet (toisissa oli kunnon venäläistä diskomusiikkia), syönyt paljon muiden tekemää ja tarjoamaa ruokaa sekä pelannut ristiseiskaa vaihtarikavereiden kanssa. Tänään käytiin Vaksalatorgetilla markkinoilla. Ihan samanlaista kuin suomalaisillakin markkinoilla, ilmassa leijui vahva sokerin ja rasvan tuoksu. En ostanut mitään, vaikka olisihan sieltä voinut löytää vaikka mitä. Käytiin myös aiemmin tänään lenkillä, eikä eksytty kertaakaan vaikka eihän meillä ollut yhtään aavistusta siitä, mikä olisi hyvä lenkkireitti. Tämä meidän asuinalue on onneksi todella helppo löytää, pystyy suunnistamaan monenkin asian avulla. Ja seuraavassa blogitekstissä pitäisi sitten olla parempilaatuisia kuvia, sain nimittäin tänään lainaan kameran laturin naapurissa asuvalta hollantilaiselta tytöltä (thank you, Krista!). Vaikka eihän ne kuvat parane yhtään, kun minä amatöörinä edelleen kuvailen… Huomenna sitten pääsen puhumaan Suomen euroviisuvoitosta jo heti aamutuimaan, varmasti lähtee parasta ruotsia sitten! Etenkin kun ollut ääni vähän kadoksissa pari päivää… Wish me luck! Tähän loppuun vielä pari kuvaa tämän päivän markkinoilta.

Hejdå!

-Ansku