Om studier, namnproblem och vardagsliv

Hej hej!

Nyt vihdoin on mullakin alkanut opiskelu Uppsalan yliopistossa, wuhuu! Ensimmäinen kurssi alkoi eilen klo 10:15 ja on nimeltään Muntlig Språkfärdighet.  Käytännössä tulee olemaan aika samanlainen kurssi kuin ruotsin perusopintoihin kuuluva ääntämis- ja puhekurssi. Luultavasti sisältö on ihan täsmälleen sama ja kurssi on lähinnä itselleni pelkkää vanhan kertaamista. Mutta mikäs siinä, kertaamalla oppii paremmin! Ja ääntämisessä on aina jotain parannettavaa, ainakin omasta mielestä. Joten ihan innolla aloitin tänä aamuna kyseisen kurssin. Ensimmäisenä tehtävänä on pitää lyhyt puhe jostain tärkeästä tapahtumasta kotimaansa historiasta. Hmm, ideoita? Toinen tällä viikolla alkava kurssi on Skriftlig språkfärdighet, jota en odota kovin innoissani. Toki on hyvä parantaa kirjoitustaitoja ruotsiksi, mutta tuntuu olevan taas ihan peruskauraa. Toivottavasti kurssi onnistuu yllättämään minut positiivisesti tehtävillään! Pessimisti ei ainakaan tule pettymään, hah. 

Aamunäkymät ikkunasta

 Suomessa olen tottunut olemaan luennoilla ihanan läsnäolopakon takia n.10-12 tuntia. Tämän lisäksi on ollut vähintään 15 tuntia töitä ja futistreenit 3-4 kertaa viikossa. Nyt olen ihan hämilläni kun on niin paljon vapaa-aikaa, sillä luennot vievät viikosta yhteensä vain 4-6 tuntia! Eli tulkaahan vierailemaan Uppsalaan, multa kyllä löytyy aikaa toimia turistioppaana :) Tietty itsenäinen opiskelu on tuttu käsite, mutta hieman vaikea siltikään uskoa että opiskelusta riittäisi tekemistä kovin monelle tunnille. Positiivista on se, että on paljon aikaa tutustua kaupunkiin ja nähdä kavereita. Lähiaikoina olisi tarkoitus hankkia salijäsenyys jostain, niin pääsisi liikkumaan säännöllisesti, ettei pääse repsahtamaan ihan rapakuntoon. Uppsalan yliopistollakin on ns. yliopistoliikunta, nimeltään Campus 1477. Hinta kyseisellä liikuntakeskuksella on kuitenkin aika suolainen verrattuna Jyväskylän meininkiin, vaikka en ole ostanut liikuntatarraa kertaakaan. Sain kuitenkin pari suositusta keskustassa olevista saleista ja liikuntakeskuksista, joissa on edullinen hinta opiskelijoille. Pitää vielä vähän miettiä, että mihin sitä lähtee mukaan. Ylihuomenna on viimeinen päivä, jolloin voi lunastaa itselleen ilmaisen kokeiluviikon yliopiston liikuntakeskuksessa. Myös nationeilla on liikuntatoimintaa, mutta lajitarjonta rajoittuu usein koripalloon, salibandyyn ja futsaliin (jota jostain syystä inhoan). Lisäksi meillä on oma sali tässä asuntokohteessa. Tosin kyseinen sali on auki vain 2 tuntia päivässä (17-19) ilmeisesti remontin takia. Eiköhän tämä liikuntaongelmakin tästä ratkea, ainakin voi pyöräillä ja lenkkeillä ennen kuin tekee lopullisen päätöksen. 

En olekaan varmaan vielä kirjoitellut tänne itseäni piinaavasta nimiongelmasta. Anniina on näköjään ihan jäätävän hankala nimi ulkomaalaisille. Kun tapaa uusia ihmisiä ja esittelee itsensä ensimmäistä kertaa, keskustelu menee yleensä jotakuinkin näin:

-Hi! Nice to meet you, what’s your name?

-Hi, I’m Anniina

- I’m sorry WHAT?

- Anniina. A-N-N-I-I-N-A

- Anii…??

- Not quite. It’s Anniina with two N’s and two I’s in the beginning.

- Oh. Annnniiiina.

- That’s sounds about right :)

Ja sitten kun kerron olevani kotoisin Suomesta niin yhtäkkiä nimessäkin on enemmän järkeä. Finnish people and their crazy names… Ymmärrän kyllä ulkomaalaisten nimien hankaluuden, itsekin olen ollut ihan huuli pyöreänä hollantilaisten nimien (+ sen ääntämisen) kanssa. Kuitenkin on erittäin huvittavaa ja myös ärsyttävää, että yliopistolla suomalaisia nimiä ei hallita ollenkaan. Kuinka hankalaa on käyttää copypastea? Olen itse kirjoittanut oman nimeni hakupapereihin varmasti oikein. Tietenkin on mahdollista että joku ruotsalainen on luullut kahta konsonanttia ja kahta vokaalia peräkkäin kirjoitusvirheeksi, koska niinhän ei voi olla ruotsin kielessä. Tähän mennessä olen ollut Annina, Aniina, Anni, Anina ja mitäköhän vielä. Viime torstain rekisteröinnissäkin opinto-ohjaaja oli hämillään huomatessaan mun nimen listasta. En osannut tietenkään reagoida johonkin Aniii- nimeen, kysyin kuitenkin että ”Ursäkta, vad var det?”. Vastaus oli aiemman toistoa ja sitten kerroin kuinka nimeni pitäisi ääntää/kirjoittaa. Sitä seurasikin toteamus: ”Aha, de här finska namn…”. Just det. 

Varokaa kissoja :)

Suomalaisia on täällä tosiaan aika paljon, itse olen törmännyt ainakin kahteenkymmeneen. Erityisesti tuo edellä mainittu puhekurssi on aika suosittu suomalaisten opiskelijoiden keskuudessa. Suomeakin tulee siis puhuttua jonkin verran. Lisäksi Uppsalassa on oma ns. järjestö suomalaisille opiskelijoille eli UPSO (Uppsalan suomalaiset opiskelijat, loogista). Mutta paljon löytyy myös saksaa puhuvia opiskelijoita, eli tyyppejä Saksasta, Itävallasta ja Sveitsistä. Olen muutamalle myöntänyt, että osaan vähän saksaa, mutta kovin montaa saksankielistä keskustelua ei ole tullut käytyä. Sen sijaan tyydyn kuuntelemaan saksalaisten keskusteluja ja yritän tajuta, mistä puhutaan.( Ainiin ja tapasin yhden saksalaisen pojan joka opiskelee suomea, niin siistiä!) Englannilla menee edelleen useimmat päivät, toki on piristävää kun yliopistolla puhutaan pelkästään ruotsia. Maanantaiaamuna yllätyin kuitenkin aika pahasti kun oma ovikello soi ja hetken päästä joku koputti jo huoneeni oveen. No, siellä oli huoltomies, joka tuli korjaamaan patterin. Oli niin huvittavaa kun jätkällä ei ollut mitään tietoa, että puhuako ruotsia vai englantia niin sanoin vaan, että ruotsilla vaan. Tietenkin sekin oli vähän ongelmallista kun en itse tiedä/muista mitään teknisiä sanoja edes suomeksi, puhumattakaan ruotsista tai englannista. Huoltomies kuitenkin ymmärsi selitykseni ja patteri tuli korjattua, vaikka täällä on edelleen aika kylmä. Pitäis varmaan ostaa matto jostain, ettei jäädy lattiaan kiinni. Yksi maanantain huvittavimmista asioista oli ruotsinkielinen keskustelu jehovan todistajien kanssa. Ovikello siis soi taas kerran ja italialainen kämppikseni meni avaamaan. Ovella oli kaksi naista, jotka alkoivat puhua nopeaa ruotsia, mihin kämppis tietenkin tokaisi että ”Sorry, I don’t speak Swedish”. Koska en tiennyt millä asialla tuntemattomat naiset olivat, päätin mennä tulkiksi. Ja ihan mukava ruotsinkielinen keskustelu olikin, kunnes toinen naisista kysyi että halusimmeko kuulla heidän sanomaansa. Sitten huomasin Vakttornet- lehden ja totesin nopeasti ”nej, tack”. Ja sitten ovi kiinni. Mutta kyllä mä käytän tilaisuudet hyväksi jos vaan voi kehittää ruotsin puhumista, eli tervetuloa vaan, att snacka lite svenska är alltid bra!

Nam!

Muuten tässä parin päivän aikana ollaan voitettu pubivisa, surffailtu ympäri kaupunkia ja käyty vohvelibuffetissa (!!)Liityin maanantaina jopa jäseneksi Gästrike-Hälsingeen, jee! Oon niin innoissani tästä nyt! Ensi viikolla meillä on tervetuliaisillallinen uusille jäsenille ja sen jälkeen sitsejä ja olutmaisteluja yms. Ja nationin kautta saa ehkä vähän töitäkin. Palkka ei välttämättä ole mikään huippu (n.30 kr/h), mutta tapaa ainakin uusia ihmisiä ja oppii uutta, eikä tarvitse jäädä kotiin makaamaan. Ehkä musta tulee baarimikko, haha (niin GH on muuten sitten se, jolla on 200 oluen + 20-30 viskin pubi, jos pääsi unohtumaan). Lisätietoa tuosta linkistä : http://ghnation.weebly.com/ Sain myös pestyä ensimmäisen kerran pyykkiä, mikä oli tosi helppoa kun pesukoneet on samanlaisia kuin vanhan kämpän pesutuvassa. Piti myös testata ruuanlaittoa omalla kämpällä. Sekin sujui ihan hyvin, tosin kaikki välineet piti tiskata ehkä kolmesti ennen kuin uskalsin tehdä mitään enempää.

Eilen illalla kävin ensimmäistä kertaa vähän isommissa nationin järkkäämissä bileissä. Vaikka oli tiistai, niin porukkaa oli ihan hullusti! Ja ruotsalaiset meni ihan sekaisin aina kun soi Aviciita tai jotain muuta ruotsalaista musiikkia. Tilat oli kyllä hienot, kuten täällä usein on. Ainoa huono oli se, että ei voinut oikein missään jutella, koska meteli oli ihan älytön. Lisäksi musiikki nyt oli mitä oli, kohta kaipaan Ruman ja Freetimen musiikkia, jos joutuu pelkkiä listahittejä kuuntelemaan, no mutta ”pakon edessä” pystyy.. Pyöräkin meinasi kadota eilen, mutta oikeastaan se ei edes ollut hukassa, sillä aloin vaistomaisesti etsiä suomipyörääni, hyvä minä…

Tiistai-illan partyt

Katsotaan mitä huomenna alkava kurssi tuo tullessaan, toivottavasti motivaatiota! Ja nyt on muuten tilattu uusi kameran laturi, saa nähdä löytääkö perille… Eli jos tulee laturi niin tulee ehkä joskus myös parempia kuvia :)

Puss och kram!

-Ansku

Ihan pihalla, mutta silti kartalla

Ensimmäinen viikko takana Uppsalassa, aika menee ihan tosi nopeasti. Tällä viikolla oon oikeastaan vaan juossut paikasta toiseen ja yrittänyt selvittää miten täällä asiat oikein toimii. Mutta ylpeänä voin sanoa, että Uppsalan katukuva ja kartta on jo suhteellisen hyvin hallussa. Jee, hyvä minä! 

Viikko alkoi pienellä seikkailulla yliopistolle ja tarkoituksena oli saada P-numero nettiä varten. Tavattiin tosi nopeasti meidän yhteyshenkilö, joka vaikuttaa olevan tosi kiireinen opetuksen ja vaihtariasioiden kanssa. Eli ihan ymmärrettävää ehkä nämä alun sekavuudet. P-numeroiden kanssa piti raahautua ihan toiselle yliopistorakennukselle. Jotta saa internetin ja tunnukset (studentkonto) käyttöönsä Uppsalan yliopistossa, pitää jokaisen uuden opiskelijan olla ilmoittautunut sekä rekisteröitynyt jollekin yliopiston kurssille, saada P-numero (ns. väliaikainen henkilönumero) ja käydä itse paikan päällä yliopiston IT-keskuksessa todistamassa henkilöllisyytensä. Vähän monimutkaisen kuuloista, eikö vaan? Ainakin itse olin ihan hämmentynyt tästä käytännöstä. Luulisi nimittäin, että asian voisi hoitaa helpommin. No, ilmeisesti joitain perinteitä vaalitaan tarkasti ja huolella. Kun vihdoin löydettiin oikea rakennus, tuli taas omalle kohdalle uusi ongelma vastaan – mua ei löytynytkään mistään IT- keskuksen rekisteristä, ei sitten millään tiedoilla. No internet connection for me, how cool. Eihän siinä sitten mitään, pieni lisätauko netistä on varmaan vaan ihan hyvä juttu tällaiselle facebook- addiktille. Keskiviikkona raahauduin uudestaan IT-keskukselle ja sain tunnukset, mutta mun tuurilla nettipistorasiassa oli jotain vikaa, joten eipä niistä tunnuksista mitään hyötyä ollut kun ei saanut kaapelia kiinni seinään. Eilen illalla päätin sitten repiä pistorasian kannen irti ja korjata asian itse. Ja nyt on se netti! Ja taas rappiolla…

Ilman nettiä ehtii tekemään paljon enemmän kaikkea sen sijaan, että jäisi kotiin datailemaan. Tällä viikolla ollaan käyty joka päivä jonkun nationin järjestämässä tapahtumassa. Ja mitä nämä nationit sitten ovat? Itselle koko nation- kulttuuri kuulosti ihan omituiselta ja erilaiselta, etenkin verrattuna siihen mihin on Jyväskylän yliopistossa tottunut. Kuitenkin nationit ovat huomattava osa Uppsalan opiskelijaelämää. Nation on opiskelijoille tarkoitettu paikka tai ns. osakunta, joka järjestää jäsenilleen erilaisia aktiviteetteja, esimerkiksi kasvislounaita, pannukakkubaareja tai leffailtoja. Jokaisella nationilla (joita Uppsalassa on 13) on omat tilat, yleensä hieno vanhanaikainen rakennus, usein oma pubi ja omat perinteet. Useimmilla nationeilla on erilaisia järjestöjä musiikille, urheilulle tai mitä nyt keksiikään. Ja mitä isompi nation, sitä enemmän näitä kerhoja tai järjestöjä on. (Laittakaa googleen ”student nation Uppsala”, niin varmaan ymmärrätte asian paremmin kuin mun selittämänä.) Nyt ensimmäisen viikon eli orientaatioviikon aikana nationit järjestävät ohjelmaa vaihto-opiskelijoille ja yrittävät siten värvätä uusia jäseniä mukaan toimintaansa. Maanantaina oli pubivisa, tiistaina syötiin smörgåsar ja illalla pelattiin beer pongia (+ tsekattiin yli 200 erilaisen oluen pubi), keskiviikkona vuorossa oli ruotsalainen ruokailta ja lisää pubeihin tutustumista, torstaina saatiin oppitunti ruotsalaisesta kulttuurista (ei paljon uutta suomalaiselle) ja ilta meni karaokea seuratessa. Orientation week sisältää paljon enemmänkin kaikkea tapahtumaa, mutta jokainen saa itse valita, että mikä kiinnostaa ja mihin nationiin haluaa tutustua paremmin. Kohta pitäisi jo päättää, mihin nationiin liittyy… Ei ole ihan niin helppoa, vaikka vaihtoehtoja onkin karsiutunut huomattavasti pois. 

Beer pong!

Olutmaistelua Gästrike-Hälsingen pubissa

Ja millaisessa ympäristössä opiskelen koko kevään? No, pakko sanoa, että aika hienossa ja vaikuttavassa. Meidän oma kielten laitos ei ole täälläkään se kaikista hienoin ja mahtavin, mutta itse olen tykästynyt uuteen päärakennukseen. Ja uusikin on tässä tapauksessa rakennettu 1800-luvulla. Myös vanhempi päärakennus, joka on muuten Ruotsin vanhin olemassa oleva yliopistorakennus, on tosi mielenkiintoinen. Tällä hetkellä siellä ei järjestetä opetusta vaan rakennus toimii museona. Kun on tottunut vähän erilaiseen meininkiin omassa kotikaupungissa (jyväskyläläiset te kyllä tiedätte, mitä tarkotan), niin oli koko ajan vaan ”wow” kun kierrettiin päärakennus nopeasti ympäri. Myös yliopiston pääkirjasto eli Carolina Rediviva on ehkä vähän eri luokkaa kuin meidän rakas B- rakennus. Perjantaina yliopistosta valmistui uusia tohtoreita, minkä kunniaksi kuuluikin sitten tykkien pauketta läpi päivän ja lähempänä yliopistoa tuoksui ihan ruudille. Kielten laitos sijaitsee muuten aivan hautausmaan vieressä, niin piristävää, haha. Ihan meidän kampuksen lähellä on myös Pelle Svanslös hus, jossa ihan varmasti menen käymään tämän kevään aikana.

Yliopiston päärakennus, Universitetshuset

Torstaina saatiin vihdoin kurssiasiat kuntoon, niin suuri helpotus. Nyt on siis 4 kurssia eli yhteensä 30 op, joista kaikki suoritan pohjoismaisten kielten laitoksella. Och förstås är alla kurser på svenska. Olisin halunnut käydä vähän eri kurssit, mutta pakon edessä jouduin luopumaan mielenkiintoisimmista. Kaikki omat suosikkikurssini olisivat alkaneet vasta huhtikuusta eteenpäin, joten olisi ollut suhteellisen epätasapainoinen lukukausi. Nyt mulla on kaksi kurssia talvella ja kaksi sitten huhtikuusta eteenpäin. Aikataulu näyttää päällepäin aika rennolta ja vapaalta, sillä ilmeisesti tunteja on vain kaksi viikossa. Saa nähdä, millainen työmäärä kursseilla sitten oikeasti odottaa. Torstai- iltana oli myös välkomstfika kaikille pohjoismaisten kielten laitoksen vaihtareille. Ei meitä kovin montaa ole, kuten voi arvata. Minä ja Katri Suomesta, kolme saksalaista, kaksi sveitsiläistä ja yksi amerikkalainen. Heti ensimmäisenä tuli mieleen, että miksi ihmeessä keskieurooppalaiset opiskelee ruotsia. En saanut vastausta, mutta kuitenkin on niin siistiä, että näin on.

 

Oma opiskelupaikka- kielten laitos!

Kuten aiemmin sanottu, Uppsala alkaa olla aika tuttu kaupunki. Nyt tuntuu jo siltä, että en ole täällä pelkästään lomalla vaan ihan oikeasti asumassa. Kämppisten kanssa asiat sujuu ihan ok, tosin en nyt ehkä saanut kaikista siisteimpiä kämppiksiä, ainakin kun vertaa muihin korridoreihin. Mun omassa huoneessa on edelleen tosi kylmä, mutta tein vikailmoituksen asiasta eli ehkä sekin tässä korjautuu. Pyöräily Uppsalassa on tosi yleistä ja pyöriä on joka puolella. Yllättävää oli se, että pyörän pitää olla hyvin varusteltu jos haluaa välttää sakot. Ja kuulemma Uppsalassa ollaan innokkaita sakottamaan pyöräilijöitä. Sakko yhdestä sääntörikkeestä on 500 kr ja suurin summa (1500kr) rapsahtaa jos pyöräilee päin punaisia. Tähän mennessä pyöräily on sujunut ihan hyvin ja kaikki on selvinnyt ilman sakkoja, hyvä me. Hassua pyöräilyssä on myös se, että yhtäkkiä pyöräilyväylä saattaa loppua kesken ilman erillistä ilmoitusta ja pitäisi jatkaa matkaa autojen seassa. Itse kun on tottunut lähinnä pelkkiin kevyenliikenteen väyliin, niin mutkittelevat pyöräilyväylät tuottaa välillä hankaluuksia. Etenkin kun tiemerkinnät on piilossa lumen alla. Ruotsalaisilla on muutenkin hassuja tapoja, joihin ei niin usein Suomessa törmää. Täällä ihan kaikki puhuu puhelimeen handsfreellä. Siis ihan kaikki. Eli käytännössä kaupunki näyttää siltä, että kaikki vaan puhuu itsekseen. Välillä se on vähän häiritsevää, pakko myöntää. Bussissa ei voi maksaa käteisellä ollenkaan. Ja ilmeisesti ruotsalaiset tykkää seisoa jonossa. Ja ihan kuten Suomessakin, jonossahan ei sitten etuilla. Osa vaihtareista on ollut ihan ihmeissään tästä jonokulttuurista, mutta eihän siinä mitään outoa ole. Se joka on ensin saa myös pysyä ensimmäisenä, eikö vain? Ja täällä on koko ajan fika jossain, ruotsalaiset tykkää kahvitella joka välissä. Enkä edelleenkään tajua kruunuja, voiko vaikeampaa valuuttaa ollakaan? Ehkä tässä kevään aikana oppii jossain vaiheessa olemaan kauhistelematta sitä kun kuiteissa on kolminumeroisia lukuja. Vähän meinaa olla ikävä euroja, niissä sentään on koossakin jotain logiikkaa. Täällä viiden kruunun kolikot on ihan jättimäisiä ja 10 kruunun kolikot puolestaan tosi pieniä.

Ruotsin puhuminen alkaa sujua ehkä hivenen paremmin. Tosin välillä sanat unohtuu ihan täysin, joten pitää puhua aika hitaasti. Olisi vaan niin helppoa, jos kaikki ymmärtäisivät suomea, ruotsia ja englantia niin voisi puhua koko ajan kolmen kielen sekoitusta. Kovin montaa ruotsalaista en ole tavannut niin että puhuttaisiin pelkästään ruotsia. Ärsytti ihan tosi paljon, kun vaihdoin pari sanaa kaverini kämppiksen kanssa ruotsiksi ja sanoin vahingossa "min" kun piti sanoa "mitt" niin heti hän korjasi virheen. Kauhea alemmuudentunne iski välittömästi, haha. Välillä samaa tapahtuu englannin kanssa, kun ei muista oikeaa sanaa tai sitten puhuu vähän liian nopeasti, niin sitten joku natiivi alkaa korjailemaan. Mutta kukaan ei ole vielä ollut ilkeä enkä ole asiasta pahemmin loukkaantunut. Jos vaan tottuisi puhumaan etenkin ruotsia vähän luontevammin, mutta ehkä niin käy puhekurssin myötä. Nationeissa ja pubeissa saa usein englannikielisen vastauksen vaikka kuinka yrittäisi puhua ruotsia. Kysyttiin että miksi näin, niin vastaus oli että ruotsalaiset tykkää esitellä omaa kieliosaamistaan. No ihan rauhassa, mä vastaan kuitenkin ruotsiksi, jotta voin itse leveillä sillä että puhun ruotsia. Hah. On hauskaa, kun ulkomaalaiset pyytää välillä kääntämään ruotsinkielisiä tekstejä, esimerkiksi operaattorin tekstareita, ohjeita tai kylttejä englanniksi. Ja aika paljon on myös tullut ns. ihasteluja siitä kun puhuu kolmea kieltä (tai no neljää jos uskaltaa laskea saksan mukaan), niin että onhan se ihan kivaa olla melkein kielinero! Yritän myös opettaa suomea joillekin ja yleisin opetettava lause on "yksi kalja, kiitos", mistäköhän syystä... Vesihiisi sihisi hississä, alavilla mailla hallanvaara ja mustan kissan paksut posket on ollut tähän mennessä ollut myös ihan hittejä, koska muut on aina ihan että "WHAT? That doesn't make any sense!" Ja sitten etenkin kun kertoo että no mustan kissan paksut posket on englanniksi "the thick cheeks of a black cat" kaikki on vielä enemmän äimänä suomen kielestä.

Stora Torget kaupungin keskustassa

Tänään pitäisi lähteä etsimään uusi lukko pyörään, koska onnistuin eilen hajottamaan sellaisenkin, ups. Kävin siis pyörähtämässä Flogstassa, joka on isoin opiskelija-alue Uppsalassa, noin 3 km keskustasta. Tien varrella on monta keskenään samanlaista tornitaloa, muistutti vähän Kortepohjaa, haha. Ja Flogsta on sitten se bilepaikka, joten pitihän sinne mennä katsastamaan korridorpartyt. Oli useammatkin bileet meneillään ja sen kuuli jo hyvän matkan päähän. Lyhyesti sanottuna oli tosi ahdasta ja vaikea liikkua. Suunnistin yksinäni takaisin kotiin, ja oli ihana päästä nukkumaan täydessä hiljaisuudessa. Sen takia tää meidän asuntokohde on niin kiva- lähellä keskustaa ja hyvät kulkuyhteydet, mutta silti mukavan rauhallista.

Ihanaa viikonloppua myös sinne Suomeen!

-Ansku

Vad känner du nu?

Nyt mä sitten oon täällä – Uppsalassa! Pahoittelen jo etukäteen pitkää tekstiä, surkeaa kuvalaatua (kamerassa akku loppu, eikä tullut laturia matkaan kun ei löytynyt mistään) sekä jonkin asteista valitusta ja pientä pessimististä asennetta, mulla vaan sattuu olemaan siihen taipumus. Yritän petrata jatkossa ja keskittyä positiivisiin asioihin :)  Ja koska tää teksti sisältää fiiliksiä ja tapahtumia kolmelta päivältä niin on ehkä ihan normaalia, että ihan kaikki ei oo mennyt ihan putkeen. Mutta kuitenkin, tässä nyt sitten viikonlopun tunnelmia…

Perjantaiaamu starttasi herätyskellon soidessa 04:50 ja sitten hyvin pienen aamupalan ja viimeisten tarkistusten jälkeen lähdettiin matkakeskukselle junaan. Koska mulla ja Katrilla oli molemmilla n. 23 kg painavat matkalaukut ja lisäksi suht isot reput, oli hieman haasteellista löytää tilaa kaikille tavaroille VR:n ahtaista tiloista. Onneksi saatiin Katrin laukku tungettua säilytyslokeroon ja yksi ystävällinen nainen suostui ottamaan jättimäisen laukkuni viereensä matkan ajaksi Tampereelta Tikkurilaan. Matka jatkui juna-asemalta bussilla lentokentälle ja laukkujen raahaaminen alkoi jo raastaa tässä vaiheessa.  Oltiin lentokentällä hyvissä ajoin, ja baggage dropin jälkeen melkein 2 tuntia kului todella nopeasti ja lento lähti 12:15 kohti Arlandaa. Huvitti olla niin pienessä lentokoneessa ja astetta oudompaa oli se, että lento itsessään kesti vain 35 minuuttia (!) Eli tuntui siltä, että noustiin ilmaan ja lähdettiin lähes saman tien laskeutumaan. Ja kyllä – Ruotsissa näyttää ihan tismalleen samalta kuin Suomessa.Yhtä paljon lunta, metsää ja peltoja. Ja samat liikennemerkit joka puolella.

Helsinki-Vantaan lentokentällä juuri ennen koneen lähtöä.

Seuraava haaste lentokentällä olikin sitten löytää bussi Uppsalaan. Jostain muistettiin, että mistä terminaalista bussin piti lähteä ja tietenkin oltiin itse ihan toisella puolella Arlandaa. Ei sitten muuta kuin hypättiin terminaalibussiin, mutta jouduttiin yhtäkkiä nopeasti vaihtamaan eri bussiin kun ruotsalainen lentäjä huomautti, että nyt pitää nousta pois ja juosta toiselle puolelle tietä odottamaan sitä oikeaa bussia. Oltiin kyllä kysytty ainakin kolmesti, että meneehän tämä bussi suoraan terminaali 5:seen. Ja vastaus oli joka kerta, että kyllä menee. Yeah right. Kuitenkin, saatiin ostettua bussiliput Uppsalaan terminaalin  infopisteestä ja tietenkin unohdettiin taas kysyä, että missä se pysäkki on. Onneksi se oli ihan terminaalin ovien ulkopuolella.  Tavattiin pysäkillä pari australialaista tyttöä, joilla oli sama määränpää. Ihmettelivät kylmyyttä ja luntakin vähän, niin no onhan siellä Australiassa ehkä hieman erilaista (lämpötilaerokin sellanen perus 40 astetta). Bussi tuli ihan täyteen, etenkin matkatavaroista. Ja Arlanda- Uppsala väli näytti ihan samalta kun ajaisi jossain Tampereen seudulla, haha. Lopulta päästiin perille Uppsalan rautatieasemalle ja sitten pitikin seuraavana löytää Västgöta Nation, jossa jaettiin avaimet ja muuta hyödyllistä infoa. Meidän pieni porukka, joka koostui kahdesta suomalaisesta, kolmesta australialaisesta ja yhdestä kanadalaisesta, aiheutti varmaan jonkin verran huvitusta kun raahattiin meidän tavaravuoria kaupungin toiselle puolelle. Ei ollut onneksi pitkä matka, mutta vähän taisi kaikilla kädet väsyä laukkujen vetämisestä. Perillä oli todella ruuhkaista, mutta kaikki muu tuntui sujuvan hyvin, kunnes törmäsimme ongelmaan nimeltä internet. Uppsalan yhteyshenkilön olisi kuulemma pitänyt lähettää sähköpostilla tai kirjeitse T-numero tai P-numero, jota tarvitaan internetin hakulomakkeeseen. No, me ei tietenkään saatu missään vaiheessa sellaista eikä sitten tavoitettu enää yhteyshenkilöäkään, joten nettiä kämpälle on pakko odottaa ainakin maanantaihin asti. Vähän aikaa sitten pyörittiin nationin tiloissa ja juteltiin eri puolilta tulleille ihmisille ja yritettiin selvittää että onko kukaan menossa samaan asuntokohteeseen kuin me. Ja kuten tyypillistä on, ei löytynyt ketään joka olisi menossa samaan paikkaan mun kanssa. Sitten vaan päätin, että lähden kämpille ja kauppaan ja järjestelen tavarat ja sitten nukkumaan. Tuntui, ettei muuta jaksanutkaan. Bussissa törmäsin kuitenkin kahteen jyväskyläläiseen tyttöön, jotka myöskin opiskelee täällä. Miten pieni maailma! 

Oikean talon löydettyäni huomasin hyvin ilahduttavan asian. Talo, jossa asun on siis 4-kerroksinen, oma kämppä neljännessä kerroksessa, talossa ei ole hissiä vaan pelkästään erittäin kapeat ja vaarallisen näköiset kierreportaat, awesome. Melkein itketti kun piti raahata matkalaukku ja muut tavarat ylimpään kerrokseen. Mutta selvisin onneksi urakasta ihan hyvin! Kämppä tai korridor on ihan suoraan 60-luvulta, mulla on 4 kämppistä, joista kukaan ei ollut paikalla kun saavuin.  Olin saanut viestin aiemmalta asukkaalta, mikä oli tosi kiva pieni yllätys. Oma huoneeni on siis ihan hyvän kokoinen, mutta omaan makuun ehkä vähän liian keltainen väriltään. Oma vessa on ehdottomasti plussaa, myös kaappitilaa on ihan riittävästi, vaikka tavaraa mulla ei ole paljon yhtään (siis vielä). Pakko silti sanoa, että hieman kolkolta näytti aluksi. Ja täällä on niin kylmä! Netin olemattomuus turhautti edelleen, joten ensimmäisen illan seuraava kohde oli kauppa, josta pystyi lataamaan saldoa ruotsalaiseen puhelinliittymään. No menin kauppaan, maksoin liittymästä, pyörin ympäri kauppaa ihan tuskissani kun en meinannut löytää mitään. Sain kuitenkin ostokset jotakuinkin tehtyä, vaikka pakko sanoa että kauppa oli yhtä sokkeloa. Kämpillä yritin testata puhelinliittymää – no, se ei tietenkään toiminut. Yritin soittaa asiakaspalvelunumeroon – no, robottiääni puhelimessa ilmoitti asiakaspalvelun olevan avoinna vain arkipäivisin 9-17, vilken tur har jag. Juttelin sitten iskän kanssa puhelimessa ja purin turhautumistani koko asiaan, kun ei mikään kauhean valoisalta näyttänyt vielä tässä vaiheessa. Kiitos iskä tsempeistä.

Entisen asukkaan jättämä viesti :)

Oma huone ja oma eteinen

Törmäsin kuitenkin perjantai-iltana yhteen kämppiksistäni, italialaiseen poikaan joka oli myös tullut Uppsalaan samaan aikaan. Hän oli kuulemma raahannut kaksi yli 20 kilon laukkua ne portaat ylös, respect! Kävin pikaisesti ulkona katselemassa paikkoja ja kun tulin takaisin, oli täällä taas yksi suomalainen tyttö lisää (mistä meitä oikein sikiää?). Kämppikseni oli tutustunut suomalaiseen tyttöön nationissa ja sitten meidän kanssa iltaa tuli viettämään vielä saksalainen poika naapuritalosta. Tehtiin vähän ruokaa, jaettiin yksi tölkki ruotsalaista olutta ja juteltiin vähän kaikesta monta tuntia. Saatiin myös selvitettyä vähän, että miten asiat oikeastaan toimii tässä kämpässä. Jokaisella on ainakin oma siivousvuoro, mikä on mun mielestä ihan loistavaa ja täällä onkin ihan siistiä eli missään sikolätissä ei tarvitse majailla. 

Ruokailutilan ikkunalauta ja keittiö

Näkymät oman huoneen ikkunasta sisäpihalle

Lauantaina päivän tavoite oli etsiä vaihtariporukan voimin pyörät ja tutustua vähän enemmän Uppsalaan. Pienien pohdintojen, tinkimisen ja pyörien korjailun jälkeen kaikilla oli pyörät joko ostettuna tai varattuna itselleen! Oma pyörä on ihan erilainen kuin mihin olen kotona tottunut. Ihanan turvallisen ruotsalaisen mummopyöräni sijasta omistan nyt punaisen, vaihteettoman, jalkajarruttoman, korittoman polkupyörän, jossa on kapeat renkaat. Mutta ei syytä huoleen – pääsen sillä ihan hyvin eteenpäin, kunhan oppisi pysähtymään sujuvasti kun aina havahtuu siihen, ettei olekaan jalkajarrua. Ja minähän opin. Onnistuneiden pyöräkauppojen jälkeen jatkettiin osan kanssa etsimään kahvilaa keskustasta. Täällä on tosi paljon kaikkia ihania pieniä kahviloita joissa on paljon tunnelmaa ja ihania leivonnaisia hyllyt täynnä. Päädyttiin paikkaan nimeltä Café Linné, joka oli tosi herttainen kaksikerroksinen kahvila ja jossa oli laaja valikoima vähän kaikkea.

Mun uusi pyörä!

Ja sitten seuraavaksi vähän höpinää Uppsalasta. Olen aivan rakastunut tähän kaupunkiin! Mahtaa johtua suurilta osin siitä, että kaupungista tulee aivan erilainen fiilis kuin Jyväskylästä. Jollain tavalla Uppsala muistuttaa Turkua, sillä joki jakaa kaupungin ja toisella puolella on iso Domkyrkan sekä yliopiston rakennukset. Itse olen vielä vähän hukassa kaikesta, pitäisi opetella kartta ja pyöräilyreitit ulkoa niin sujuisi liikkuminen vähän helpommin. Lupaan laittaa parempia kuvia kaupungilta ja hienoista rakennuksista kunhan ehdin turistikuvailla lisää. 

Eilen illalla laitettiin kolmen jyväskyläläisen voimin ruokaa ja sen jälkeen käytiin tsekkaamassa yläkerrassa olevat korridorpartyt uusille asukkaille. Oli todella ahdasta ja meinasi happi loppua parin minuutin jälkeen. Mutta oli hauskaa ja sai jutella monien uusien tyyppien kanssa. Kerrottiin suomalaisesta hissikulttuurista ja kuinka kaikilla on yleensä tarve pitää yllä oma personal space. Kuulosti oudolta muiden korvaan, ainakin reaktiot olivat siihen suuntaan, että mitä ihmeen erakkoja siellä Suomessa oikein on. Kuulemma nämä bileet olivat jatkuneet aamuneljään, mutta me lähdettiin kotia kohti jo puolenyön aikoihin. Ja en tiedä mikä ihmeen älyn väläys oli testailla ruotsiliittymää keskellä yötä, mutta juuri silloin se alkoi toimia- jesss! Hyvästi kivikausi! Haha. Netti tulee koneeseen puhelimen kautta vielä tällä hetkellä. Ja suomalaisiin numeroihin ei voi soittaa mun liittymästä, pitää vielä sekin katsoa kuntoon. Mutta whatsapp toimii joten suosittelen käyttämään sitä tai facebookkia, jos haluatte ottaa muhun yhteyttä.

Tänään on sitten ollut Ikea- päivä. Suunnistettiin bussilla kauppakeskukseen ja sitten vaan shoppailemaan. Kaikki Ikeat on ihan samannäköisiä ja muutenkin samanlaisia, mutta silti ihmettelen sitä joka kerta. En olisi halunnut ostaa liikaa tavaraa, mutta jotenkin sitä vaan kertyi mukaan. Nyt on sitten verhot, kylppärin matto, päiväpeitto, lakanoita, pyyhkeitä ja vaikka mitä. Pakko oli tietenkin käydä syömässä Ikea köttbullar med potatismos sekä hakemassa viiden kruunun pullakahvit. Väsyneinä ja jalat uupuneina sekä isot siniset ostoskassit täynnä palattiin sitten bussilla takaisin kämpille. 

…ja nyt sitten vietänkin rauhallista koti-iltaa koneen ääressä. Huomenna olisi tarkoitus selvitellä kurssiasioita ja internet-juttuja. Oma tavoite on oppia tuntemaan paremmin reitti kämpältä keskustaan, ettei tarvitse joka kerta säätää kartan kanssa. Minähän en ole mikään turisti, mä asun täällä.

Vielä ihan näin by the way: ”kulttuurishokkeja” on ollut vaan kuivauskaapin puuttuminen, outo suihkusysteemi ja tietenkin se, että kaikki puhuu kauhean nopeaa ruotsia. Itselläni ruotsi on vielä aika hakusessa, eiköhän se kuitenkin tästä vielä parane. Tuntuu, ettei osaa reagoida kun joku sanoo äkkiä jotain ruotsiksi. Englantikin sujuu, mutta välillä tulee sellaisia lauseita joissa on sekaisin suomea, ruotsia ja englantia kun ei löydä sopivia sanoja. Kuulostaa varmasti tosi hienolta ja vakuuttavalta. Mutta monikielisyyshän on tunnetusti rikkaus.

On jo ikävä kaikkia, tulkaahan käymään kun ehditte! :)

-Ansku

PS. Bielefeld on sitten kuulemma pelkkää salaliittoteoriaa ja koko kaupunkia ei ole olemassa, näin kuulin. Ihan vaan tiedoksi, etenkin sinulle Anna jos nyt luet tätä.