Ensimmäinen
viikko takana Uppsalassa, aika menee ihan tosi nopeasti. Tällä viikolla oon
oikeastaan vaan juossut paikasta toiseen ja yrittänyt selvittää miten täällä
asiat oikein toimii. Mutta ylpeänä voin sanoa, että Uppsalan katukuva ja kartta
on jo suhteellisen hyvin hallussa. Jee, hyvä minä!
Viikko alkoi
pienellä seikkailulla yliopistolle ja tarkoituksena oli saada P-numero nettiä
varten. Tavattiin tosi nopeasti meidän yhteyshenkilö, joka vaikuttaa olevan
tosi kiireinen opetuksen ja vaihtariasioiden kanssa. Eli ihan ymmärrettävää
ehkä nämä alun sekavuudet. P-numeroiden kanssa piti raahautua ihan toiselle
yliopistorakennukselle. Jotta saa internetin ja tunnukset (studentkonto)
käyttöönsä Uppsalan yliopistossa, pitää jokaisen uuden opiskelijan olla
ilmoittautunut sekä rekisteröitynyt jollekin yliopiston kurssille, saada
P-numero (ns. väliaikainen henkilönumero) ja käydä itse paikan päällä
yliopiston IT-keskuksessa todistamassa henkilöllisyytensä. Vähän monimutkaisen
kuuloista, eikö vaan? Ainakin itse olin ihan hämmentynyt tästä käytännöstä.
Luulisi nimittäin, että asian voisi hoitaa helpommin. No, ilmeisesti joitain
perinteitä vaalitaan tarkasti ja huolella. Kun vihdoin löydettiin oikea
rakennus, tuli taas omalle kohdalle uusi ongelma vastaan – mua ei löytynytkään
mistään IT- keskuksen rekisteristä, ei sitten millään tiedoilla. No internet connection
for me, how cool. Eihän siinä sitten mitään, pieni lisätauko netistä on varmaan
vaan ihan hyvä juttu tällaiselle facebook- addiktille. Keskiviikkona raahauduin
uudestaan IT-keskukselle ja sain tunnukset, mutta mun tuurilla
nettipistorasiassa oli jotain vikaa, joten eipä niistä tunnuksista mitään
hyötyä ollut kun ei saanut kaapelia kiinni seinään. Eilen illalla päätin sitten
repiä pistorasian kannen irti ja korjata asian itse. Ja nyt on se netti! Ja taas rappiolla…
Ilman nettiä
ehtii tekemään paljon enemmän kaikkea sen sijaan, että jäisi kotiin
datailemaan. Tällä viikolla ollaan käyty joka päivä jonkun nationin
järjestämässä tapahtumassa. Ja mitä nämä nationit sitten ovat? Itselle koko
nation- kulttuuri kuulosti ihan omituiselta ja erilaiselta, etenkin verrattuna
siihen mihin on Jyväskylän yliopistossa tottunut. Kuitenkin nationit ovat
huomattava osa Uppsalan opiskelijaelämää. Nation on opiskelijoille tarkoitettu
paikka tai ns. osakunta, joka järjestää jäsenilleen erilaisia aktiviteetteja,
esimerkiksi kasvislounaita, pannukakkubaareja tai leffailtoja. Jokaisella
nationilla (joita Uppsalassa on 13) on omat tilat, yleensä hieno vanhanaikainen
rakennus, usein oma pubi ja omat perinteet. Useimmilla nationeilla on erilaisia
järjestöjä musiikille, urheilulle tai mitä nyt keksiikään. Ja mitä isompi
nation, sitä enemmän näitä kerhoja tai järjestöjä on. (Laittakaa googleen
”student nation Uppsala”, niin varmaan ymmärrätte asian paremmin kuin mun
selittämänä.) Nyt ensimmäisen viikon eli orientaatioviikon aikana nationit
järjestävät ohjelmaa vaihto-opiskelijoille ja yrittävät siten värvätä uusia
jäseniä mukaan toimintaansa. Maanantaina oli pubivisa, tiistaina syötiin
smörgåsar ja illalla pelattiin beer pongia (+ tsekattiin yli 200 erilaisen
oluen pubi), keskiviikkona vuorossa oli ruotsalainen ruokailta ja lisää
pubeihin tutustumista, torstaina saatiin oppitunti ruotsalaisesta kulttuurista
(ei paljon uutta suomalaiselle) ja ilta meni karaokea seuratessa. Orientation
week sisältää paljon enemmänkin kaikkea tapahtumaa, mutta jokainen saa itse
valita, että mikä kiinnostaa ja mihin nationiin haluaa tutustua paremmin. Kohta
pitäisi jo päättää, mihin nationiin liittyy… Ei ole ihan niin helppoa, vaikka
vaihtoehtoja onkin karsiutunut huomattavasti pois.
 |
| Beer pong! |
 |
| Olutmaistelua Gästrike-Hälsingen pubissa |
 |
| Yliopiston päärakennus, Universitetshuset |
Torstaina saatiin
vihdoin kurssiasiat kuntoon, niin suuri helpotus. Nyt on siis 4 kurssia eli
yhteensä 30 op, joista kaikki suoritan pohjoismaisten kielten laitoksella. Och
förstås är alla kurser på svenska. Olisin halunnut käydä vähän eri kurssit,
mutta pakon edessä jouduin luopumaan mielenkiintoisimmista. Kaikki omat
suosikkikurssini olisivat alkaneet vasta huhtikuusta eteenpäin, joten olisi
ollut suhteellisen epätasapainoinen lukukausi. Nyt mulla on kaksi kurssia
talvella ja kaksi sitten huhtikuusta eteenpäin. Aikataulu näyttää päällepäin
aika rennolta ja vapaalta, sillä ilmeisesti tunteja on vain kaksi viikossa. Saa
nähdä, millainen työmäärä kursseilla sitten oikeasti odottaa. Torstai- iltana
oli myös välkomstfika kaikille pohjoismaisten kielten laitoksen vaihtareille.
Ei meitä kovin montaa ole, kuten voi arvata. Minä ja Katri Suomesta, kolme
saksalaista, kaksi sveitsiläistä ja yksi amerikkalainen. Heti ensimmäisenä tuli
mieleen, että miksi ihmeessä keskieurooppalaiset opiskelee ruotsia. En saanut
vastausta, mutta kuitenkin on niin siistiä, että näin on.
 |
| Oma opiskelupaikka- kielten laitos! |
Kuten aiemmin
sanottu, Uppsala alkaa olla aika tuttu kaupunki. Nyt tuntuu jo siltä, että en
ole täällä pelkästään lomalla vaan ihan oikeasti asumassa. Kämppisten kanssa
asiat sujuu ihan ok, tosin en nyt ehkä saanut kaikista siisteimpiä kämppiksiä,
ainakin kun vertaa muihin korridoreihin. Mun omassa huoneessa on edelleen tosi
kylmä, mutta tein vikailmoituksen asiasta eli ehkä sekin tässä korjautuu.
Pyöräily Uppsalassa on tosi yleistä ja pyöriä on joka puolella. Yllättävää oli
se, että pyörän pitää olla hyvin varusteltu jos haluaa välttää sakot. Ja
kuulemma Uppsalassa ollaan innokkaita sakottamaan pyöräilijöitä. Sakko yhdestä
sääntörikkeestä on 500 kr ja suurin summa (1500kr) rapsahtaa jos pyöräilee päin
punaisia. Tähän mennessä pyöräily on sujunut ihan hyvin ja kaikki on selvinnyt
ilman sakkoja, hyvä me. Hassua pyöräilyssä on myös se, että yhtäkkiä
pyöräilyväylä saattaa loppua kesken ilman erillistä ilmoitusta ja pitäisi jatkaa
matkaa autojen seassa. Itse kun on tottunut lähinnä pelkkiin kevyenliikenteen
väyliin, niin mutkittelevat pyöräilyväylät tuottaa välillä hankaluuksia.
Etenkin kun tiemerkinnät on piilossa lumen alla. Ruotsalaisilla on muutenkin
hassuja tapoja, joihin ei niin usein Suomessa törmää. Täällä ihan kaikki puhuu
puhelimeen handsfreellä. Siis ihan kaikki. Eli käytännössä kaupunki näyttää
siltä, että kaikki vaan puhuu itsekseen. Välillä se on vähän häiritsevää, pakko
myöntää. Bussissa ei voi maksaa käteisellä ollenkaan. Ja ilmeisesti ruotsalaiset tykkää seisoa jonossa. Ja ihan kuten
Suomessakin, jonossahan ei sitten etuilla. Osa vaihtareista on ollut ihan
ihmeissään tästä jonokulttuurista, mutta eihän siinä mitään outoa ole. Se joka
on ensin saa myös pysyä ensimmäisenä, eikö vain? Ja täällä on koko ajan fika
jossain, ruotsalaiset tykkää kahvitella joka välissä. Enkä edelleenkään tajua kruunuja, voiko vaikeampaa valuuttaa ollakaan? Ehkä tässä kevään aikana oppii jossain vaiheessa olemaan kauhistelematta sitä kun kuiteissa on kolminumeroisia lukuja. Vähän meinaa olla ikävä euroja, niissä sentään on koossakin jotain logiikkaa. Täällä viiden kruunun kolikot on ihan jättimäisiä ja 10 kruunun kolikot puolestaan tosi pieniä.
Ruotsin puhuminen alkaa sujua ehkä hivenen paremmin. Tosin välillä sanat unohtuu ihan täysin, joten pitää puhua aika hitaasti. Olisi vaan niin helppoa, jos kaikki ymmärtäisivät suomea, ruotsia ja englantia niin voisi puhua koko ajan kolmen kielen sekoitusta. Kovin montaa ruotsalaista en ole tavannut niin että puhuttaisiin pelkästään ruotsia. Ärsytti ihan tosi paljon, kun vaihdoin pari sanaa kaverini kämppiksen kanssa ruotsiksi ja sanoin vahingossa "min" kun piti sanoa "mitt" niin heti hän korjasi virheen. Kauhea alemmuudentunne iski välittömästi, haha. Välillä samaa tapahtuu englannin kanssa, kun ei muista oikeaa sanaa tai sitten puhuu vähän liian nopeasti, niin sitten joku natiivi alkaa korjailemaan. Mutta kukaan ei ole vielä ollut ilkeä enkä ole asiasta pahemmin loukkaantunut. Jos vaan tottuisi puhumaan etenkin ruotsia vähän luontevammin, mutta ehkä niin käy puhekurssin myötä. Nationeissa ja pubeissa saa usein englannikielisen vastauksen vaikka kuinka yrittäisi puhua ruotsia. Kysyttiin että miksi näin, niin vastaus oli että ruotsalaiset tykkää esitellä omaa kieliosaamistaan. No ihan rauhassa, mä vastaan kuitenkin ruotsiksi, jotta voin itse leveillä sillä että puhun ruotsia. Hah. On hauskaa, kun ulkomaalaiset pyytää välillä kääntämään ruotsinkielisiä tekstejä, esimerkiksi operaattorin tekstareita, ohjeita tai kylttejä englanniksi. Ja aika paljon on myös tullut ns. ihasteluja siitä kun puhuu kolmea kieltä (tai no neljää jos uskaltaa laskea saksan mukaan), niin että onhan se ihan kivaa olla melkein kielinero! Yritän myös opettaa suomea joillekin ja yleisin opetettava lause on "yksi kalja, kiitos", mistäköhän syystä... Vesihiisi sihisi hississä, alavilla mailla hallanvaara ja mustan kissan paksut posket on ollut tähän mennessä ollut myös ihan hittejä, koska muut on aina ihan että "WHAT? That doesn't make any sense!" Ja sitten etenkin kun kertoo että no mustan kissan paksut posket on englanniksi "the thick cheeks of a black cat" kaikki on vielä enemmän äimänä suomen kielestä.
 |
| Stora Torget kaupungin keskustassa |
Tänään pitäisi
lähteä etsimään uusi lukko pyörään, koska onnistuin eilen hajottamaan
sellaisenkin, ups. Kävin siis pyörähtämässä Flogstassa, joka on isoin
opiskelija-alue Uppsalassa, noin 3 km keskustasta. Tien varrella on monta
keskenään samanlaista tornitaloa, muistutti vähän Kortepohjaa, haha. Ja Flogsta
on sitten se bilepaikka, joten pitihän sinne mennä katsastamaan korridorpartyt. Oli useammatkin
bileet meneillään ja sen kuuli jo hyvän matkan päähän. Lyhyesti sanottuna oli tosi
ahdasta ja vaikea liikkua. Suunnistin yksinäni takaisin kotiin, ja oli ihana
päästä nukkumaan täydessä hiljaisuudessa. Sen takia tää meidän asuntokohde on
niin kiva- lähellä keskustaa ja hyvät kulkuyhteydet, mutta silti mukavan
rauhallista.
Ihanaa viikonloppua myös sinne Suomeen!
-Ansku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti