Lagom är bäst

Okej, jag beslöt mig att försöka på svenska igen. Vi får se hur det går den här gången. Mitt andra mål är att inte prata så mycket om hur det känns att åka hem till Finland och lämna Uppsala och Sverige. I stället ska jag bara berätta om vad jag har gjort under de senaste dagarna så att jag inte blir för deprimerad, haha. Jag skriver en annan text på engelska och skickar den också idag- för det är min sista dag här i Uppsala.  

Som jag sade i förra texten, var lördag en ganska hektisk dag. Efter ett par dagar av hemskt ont i benmusklerna och utan en minut på gym, ville jag absolut sporta litet. Så det var morgonen på Campus1477 igen. Eftersom det gjorde fortfarande ont i benen, försökte jag ta det lugnt och träna t.ex biceps och axlar i stället. Oj ju, jag ser ut som ett jävla skåp nu. Haha, nej, inte än. Jag borde ladda ned en bild av min biceps, så stolt är jag över mig själv nu. Nä, men jag bara skojar. Jag har glömt totalt att berätta att jag är med i ”30 day ab challenge”. Ja men varför? –Ingen aning. Det kände som ett bra ide då, men om jag går med i någonting måste jag vara med till slutet. Den här utmaningen är ändå väldigt krävande och tuff! Med jag ska klara den, jag måste. Väntar inte så ivrigt på den dagen då jag försöker klara av 120 sit-ups. Oj då… Efter gymträning skyndade jag hem till dusch och att äta lunch. Det är så konstigt att jag inte har lagt mat på riktigt för en lång tid. Och det gjorde jag inte på lördag heller. Så det var keso och sallad, mums! Och efter lunch var det dags att cykla till Gränby och ”shoppa”. För största delen var det så att jag inte kunde köpa något nytt. Orsaken till detta är förstås det att jag inte har rum i min resväska. Men… jag köpte en linne ändå, eftersom ”det alltid finns rum för ett plagg”. Lyckligtvis hindrade jag mig själv (och också min vän) att köpa mer. Men fika var ett måste igen! På det sättet har vi faktiskt blivit riktiga svenskar, fikapaus hela tiden, haha. När vi hittade vägen hem, träffade jag några andra vänner, eftersom min härliga spanska vän hade födelsedag och därför hade vi ett litet kalas för henne. Vi åt spansk mat och också lite cheesecake med hallondressing, såååå gott! Vi pratade hela natten och tänkte på våra första veckor i Uppsala och hur vi alla träffade varandra. Super nostalgiskt! Och förstås blev jag också litet ledsen… Därtill lämnade en person till tidigt på söndagmorgonen och lördag var den sista gången som vi såg honom. Men hela kvällen var jätteroligt och tog också litet längre än jag hade trott, haha. 

 Mitt kanske första stressfri veckoslut fortsatte med en långsam söndagmorgon. Jag tittade genom alla mina kläder och valde dem som jag kommer att kasta bort. Också ville jag testa hur mycket kommer min resväska att vägra. Litet för mycket, tyvärr. För helvete… Det är så dyrt att åka bort från utbyte. Jag skickade ett paket hem och det kostade för mycket, tycker jag. Om man jämför med Finland, är det så hemskt dyrt i Sverige, tycker jag. Men jag har inga andra möjligheter. Jag cyklade till Campus1477 igen för sista zumba här i Uppsala. Känns konstigt. Det har varit så kul att träna under den här semestern. Som sagt många gånger tidigare, vi får se hur det fungerar när jag är hemma. Okej, men jag fortsätter söndagberättelsen. Efter gymmet hade jag ingenting speciellt att göra (som vanligt). Vi satt ute för en stund eftersom vädret var så vackert och sen åkte vi till stan att ta foton. Jag tycker att jag har för många likadana foton av Uppsala, men kanske är det okej. Hela staden var väldigt tyst och det kände konstigt att gå genom tomma gator. 

Måndag kom alldeles för snabbt. Men vi började min sista vecka på ett perfekt sätt: pannkakfrukost med vänner! Som typiskt, vi hade för mycket pannkaksmet och kunde inte äta allt eftersom vi hade så många söta saker att äta, till exempel många sorts av sylt, nutella, glass och sirap. Efter frukosten försökte vi fixa en av mina vänners cykel, men det var inte så lätt. När jag kände att jag kunde röra mig igen på riktigt, cyklade jag till gymmet för den sista gången. Nu är mitt medlemskap där slut. Det känns också lite konstigt att jag aldrig kommer att åka dit igen. Jag och min vän ville cykla till Gamla Uppsala en gång till men före detta arrangerade vi ett litet fika, pannkakor från frukost och glass. Gamla Uppsala var vacker som alltid och vi njöt av att bara vara där kanske för den sista gången. Allt var så grönt att det var förvirrande. Vi cyklade hem bara för att förbereda oss att ha en ny cykelutflykt, till Flogsta. Ursprungligen var idet att tillbringa kvällen på taket av ett höghus, men tyvärr hade de bringat dörren tillbaka så ingen solnedgående på taket- så synd! Skulle ha varit trevligt att se den en gång till, men åtminstone fick vi höra flogsta scream igen. Jag kunde inte skrika själv för jag hade ont i halsen, men jag har skrikit redan många gånger så ingen fara.   

Tisdagmorgonen var långsam igen- jag har ingenting att göra så varför göra någonting? Vi besökte Linnèträdgården och ät stora kanelbuller i ett café. Eftersom solen sken igen, satt vi en stund vid Fyrisån och bara vilade. Men vi besökte också Domkyrkan och Gustavianum för att köpa någonting från universitetsbutiken. Och nu har jag en kasse. Kul. Efter runden i staden rusade jag hem för att äta och duscha. Sen cyklade jag till Rackarbergsgatan. Då väntade mina nederländska vänner med en BBQ. Vi satt ute och drack öl och snackade om vad som helst. Också fler vänner kom, det var så konstigt att jag redan hade sagt ”hejdå” och trodde att jag inte kom att se honom- men han var också där! Vid elvatiden gick vi till Snerikes- för den sista gången. Hela kvällen var så rolig med alla som var kvar i Uppsala och vi hade det så kul. Jag använde inga pengar inne i Snerikes, vilket är superkonstigt, haha. Vi stannade förstås till klockan två och pratade ute för en stund innan vi cyklade jättelångsamt hem. Och det var redan alldeles ljust ute, jag älskar nordiska sommaren.

Igår var det någon slags allmän städande i vår korridor. Och förstås klockan 8. Vilken härlig dagen efter kunde jag säga. Som vanligt, tillbringade jag morgonen långsamt. En vän reste hem och det var dags för kram och ”vi ses snart igen!”. Vi hade lunch i Värmlands trädgård och lyssnade på firande studenten som hade tagit examen. Det var en riktig överraskning att gå ute och hela staden var galen! Musik, tutande, sjungande ungdomar och massor av folk överallt i centrum. Men det var faktiskt kul, tycker jag. För vi har inte en sådan tradition i Finland. Vi bara kör omkring stan i februari när det är minus 30, typ. Vi hade fika på Kafferummet Storken vid Stora torget och satt där för en lång tid. Och sen började det regna. Jag kom hem för att äta och kvällen tillbringade jag på V-Dalas taket med några vänner. En härlig kväll i Uppsala igen och jag bara tänkte att det är så konstigt att jag måste åka hem väldigt snart. 

Så vad har jag gjort idag? Städat. Det är min dag idag, men jag är nästan klart med allt! Och sen måste jag packa min resväska. Otroligt kul. Nej.

Den nästa texten kommer om några timmar eller vänligt sent, haha! 

-Anniina   

  

Viimeisiä viedään

Hejsan allihopa!

Meikä täällä taas kirjoittelee.... ja taas ilman mitään huippuhyvää syytä.  Ihan normaalia höpinää siis tiedossa jälleen kerran. Paitsi onhan mulla vähän ilouutisia (drumroll please…)- oon vihdoin saanut kaikki tentit ja kurssitehtävät tehtyä! Nyt odotellaan sit peukut pystyssä meneeköhän läpi. Jännää.

Lauantaina oli tosiaan Tove Lon keikka Västmanlands-Dalan osakunnalla (lyhyemmin V-Dala). Mentiin paikalle aika ajoissa ja päästiin ilmaiseksi sisään. Kattoterassilla istuminen olis ollu tosi cool, mutta niin näköjään muutaman muunkin mielestä. Ei siis mahduttu ulos. Keikka alkoi ehkä jotain tunnin ja vartin myöhässä, ei mitään tietoa että miksi, ainakin porukkaa oli ihan hyvin paikalla. Koska Tove Lolla ei ole kauheasti biisejä, niin keikkakaan ei ollut kovin pitkä. Mutta hyvä silti! Yleisössä riitti urpoja, tällä kertaa sellaisia miehiä jotka yrittivät iskeä jokaista naista jota ”vahingossa” tönäisivät keikan aikana. Voi jösses. Keikan jälkeen tanssahdeltiin vähän aikaa dj:n tahdissa, mutta mua väsytti niin paljon että oli pakko lähteä kotiin. 

Tove Lo!! Ja taas hienoa kuvalaatua tarjoilee lumia 820...

Sunnuntaina väsymys oli vieläkin tallella, eikä siihen auttanut yhtään edessä oleva luku+ kirjoitusurakka. Aika hyvin sain juttuja tehtyä, mutta sitten pitikin taas pitää tauko. Halusin nimittäin lähteä katsomaan Västgötan kuorojen kevätkonserttia, syy tähän on se, että yksi hyvistä kavereista laulaa kuorossa. Suunnattiin sitten Odinslundiin nätissä säässä. Kun puhuttiin kirkossa englantia porukalla niin saatiin joltain random ruotsalaiselta mieheltä miniesitelmä kyseisen kirkon historiasta ja siitä kuinka se on merkittävin keskiaikainen rakennus koko Ruotsissa tai jotain.  Konsertti oli kuitenkin tosi hyvä, niin siistiä miten taitavaa porukkaa maailmasta löytyykään. Koska kuorot ei laulaneet kovin pitkään (ehkä noin 40 min) ajattelin vältellä opiskelua vielä vähän aikaa. Ja sunnuntaihan on aina hyvä päivä fikalle, no mitä mä höpisen, joka päivä on hyvä päivä fikalle. Pääsin vihdoin testaamaan Cafè Årummetin joen rannassa, kaverit oli kehuneet paikkaa jo moneen kertaan. Ja huh huh niitä kakkuja, suomalaiset kahvilat kalpenee ihan täysin tän meiningin rinnalla. Valitsin perinteisen mutakakun ja senhän kanssa tarjoiltiin sitten jäätelöä, mansikoita, appelsiininlohkoja, ananaskirsikka, granaattiomenan siemeniä ja suklaakastiketta. Unohtuikohan nyt jotain? Haha. Mutta kuitenkin- se oli niiiiiiiiiiin tajuttoman hyvää! Jaksoi vähän opiskellakin sellasen kakun voimalla. Ja sainhan mä jotain aikaiseksi, jee hyvä minä! Illalla oli kuitenkin taas aika jättää yhdet jäähyväiset… yksi tosi hyvistä kavereista jätti Uppsalan. Tuli niin haikea olo, koska kyseinen tyyppi otti mut mukaan ihan huippuporukkaan ja oon siitä niin kiitollinen. Ja sama tyyppi kokosi vaihtokokemuksista videon (40 min) ja siitä tuli ihan huippu, katsottiin sitä sitten porukalla sunnuntai-iltana. Ihan kamalaa kun joutuu näistä ihmisistä eroon. Jag vill inte.

Ihan paria erilaista kakkua.

Uusi viikko alkoi milläs muullakaan kuin opiskelulla, blaah. Mutta pakko oli taas saada taukoa edes vähäksi aikaa, joten raahauduttiin anun kanssa salille spinning-tuntia varten. Molemmille spinning oli ihan täysin vieras juttu ja huh huh mitä menoa. Vetäjä kertoi, että kyseessä oli yksi rankoimmista tunneista mitä hän oli ikinä vetänyt ja sen kyllä huomasi ja hiki virtasi. Oltiin ihan ihmeissämme koko hommasta, todettiin myös että ehkä spinning ei ole ihan meitä varten, haha. Salin ja suihkun jälkeen otin ekaa kertaa läppärin mukaan ja suuntasin Carolina Redivivalle opiskelemaan. Mutta ensin…pyöräkriisi vol. 7390543. Kyllä vaan, lukko numero kolme otti loparit. Joten sitten vaan pyöräkauppaan ja samalla jarruasia korjaukseen. Miten mä osaankin… No opiskeluturhautumisen jälkeen kävin hakemassa rakkaan pyörän takaisin.  Jatkoin kotona vielä vähän opiskelua, mutta kaupassa oli pakko käydä. Joo, huono valinta koska siellä oli ihan kilometrin mittaiset jonot, ruotsalaiset ja niitten jonot on jotain ihan hulvatonta. En ymmärrä.

Ja mut tuntien tiistai oli sitten ihan täydellinen paniikkipäivä. Lyhyesti tiivistettynä: opiskelin ihan hulluna, kävin kiduttamassa itseäni lisää salilla (HIIT tällä kertaa), opiskelin lisää ja sitten väsytti ja piti pestä pyykit. Varastetut aurinkolasit löytyi postilaatikosta ja vietin koti-iltaa kun kaikki muut lähti Snerikelle juhlimaan. Keskiviikkona sitten aikainen (liian aikainen, 5:50) herätys ja ruokaa naamaan ja siitä sitten suunnistamaan kohti tenttipaikkaa, joka oli ihan oikeasti korvessa. Olin ihan varma eksymisestäni, joten kun näin pari saksalaista tyttöä tutkimassa alueen karttaa, päätin kysyä että ovatko hekin menossa samaan paikkaan. Minun onnekseni kyllä ja he tiesivät jopa minne piti mennä, joten liityin seuraan ja löydettiin perille. Täällä Uppsalassa tentit on vähän niin kuin yo-kirjoitukset. Pöydällä saa olla vaan kirjoitusvälineet ja mahdolliset eväät. Laukut ja takit ynnä muut jätetään naulakkoihin huoneen reunoille. Ja puhelin lukitaan erilliseen pikkukaappiin tenttitilan ulkopuolelle. Henkkarit pitää tietenkin olla mukana täälläkin. Mutta sen lisäksi tentin ilmoittautumisen yhteydessä jokainen tenttijä saa anonymiteettikoodin, eli numeroista + kirjaimista koostuvan koodin. Tenttipapereihin ei siis kirjoiteta omaa nimeä missään vaiheessa, vaan papereihin laitetaan vain oma koodi, jännää eikös? Keskiviikkoaamun tentti oli ihan kamala, kamala, kamala! Koitin laskeskella pisteitä, että pääsisin läpi. Äää, en mä tiedä miten tässä käy, nyt pitää vaan toivoa… Tarviin nimittäin ne pisteet tästä kurssista. Tentin jälkeen kävin hakemassa inspiraatiota uuteen kämppään Ikeasta (tentti oli siis ihan ikean vieressä), hyvää rentoutumista. Rentoutumiseen tuli kuitenkin pieni tauko, koska suuntasin iltapäivällä jälleen kerran salille Strength and Sprintiä varten, siis mikä mua vaivaa kun haluan kiduttaa jalkoja tällä lailla? Treenin jälkeen yritin naputella loppuja kurssitehtäviä, mutta en saanut niitä vielä ihan valmiiksi. Illan vietin Östgötalla viettämässä parin kivan suomitytön läksiäisiä, molemmat opiskelee Jyväskylässä niin niitä kyllä vielä näkee mutta ei nyt ainakaan vähään aikaan koska ne lähtee interrailille. Mutta jotenkin oli taas niin surullista kun yksi porukka menetti pari tyyppiä.

Östgötalla olusilla

Huh, mitäs sitten torstaina? Heräsin ihan super  aikasin taas, tarkistin kaikki kurssitehtävät ja palautin kaikki kolme kerralla, wuhuu vapaus!! Sitten asemalle kattelemaan miten pääsisi Tukholmaan koska ihana Marika oli siellä käymässä. Täällähän on nyt ihan kamala junakriisi meneillään, puita on kaatunut  kiskojen päälle, sähköt on katkeillu ja etelä- Ruotsissa on lakkokin päällä. Eli koko ajan junat on myöhässä ja niitä perutaan. Tästä syystä valitsin mennä bussilla, enkä ollut tosiaankaan ainoa. Bussi oli ihan täpotäynnä, mutta ainakin se oli ajoissa perillä, jes. Koska mä olin ajoissa niin Marika oli ”myöhässä”. Kaiken hyvän lisäks mun akku oli loppumaisillaan ja annoin vahingossa väärän numeron niin ei muhun sit saanu ollenkaan yhteyttä, mutta törmättiin sitten sattumalta.  Koko päivä käveltiin taas ympäriinsä ja kierreltiin kaupoissa. Sisustuskaupat oli mulle melkein pelkkää kidutusta, koska mulla on jo kauhea hinku päästä sisustamaan omaa kämppää, etenkin nyt kun porukat lähetti kuvia sieltä! Mutta onneksi hillitsin itseni ja ostin vain pari valokuvavaijeria ja magneettiklipsin. Syötiin myös hyvät burgerit Vigårdassa, nam nam! Mulla tuli pieni kiire bussiin, jonne oli taas ”muutama muu” menossa myös. Tarvittiin siis lisäbussi kuljettamaan porukka Uppsalaan. Matkalla oli vielä kunnon liikenneruuhka, mutta vissiin kuski ajoi ihan talla pohjassa, koska perillä oltiin vain 10 min myöhässä. Vaikka väsytti ja jalat oli 3 päivän treenaamisen + paikasta toiseen kävelyn jäljiltä ihan poikki, lähdin silti keskustaan bileisiin, niin moni tyyppi on nimittäin nyt lähdössä pois. Piti alun perin mennä Stockenille, mutta kappas vaan.. sinne oli ihan kaameat jonot taas kerran. No, eikun vaan Snerikelle ja yllättävän moni kaveri olikin siellä- kerrankin hyvä tuuri! Ja yllättäen oltiin taas yöllä nälkäisiä joten pastaa naamaan kaverin kämpällä. Tää yösyöppöily on jo aika turmiollista, haha. Ja kuulin myös kommenttia, että biletän täällä vaan koko ajan… no enkä! Myönnän, että juhliminen on ollut tosi iso osa mun vaihtokevättä, mutta a) en ole todellakaan ainoa ja b) oon mä muutakin tehny, lukekaa vaikka tätä blogia! 

Nam nam!

Tänään (eli vissiin eilen kun kello on jo noin paljon) oli siis Ruotsin kansallispäivä, ja mulla laiskailupäivä. Myöhäisen herätyksen jälkeen siivosin huoneen ja säikähdin kämppistä jonka olen nähnyt tätä päivää aiemmin ehkä 2 kertaa eli toisin sanoen en meinannut tunnistaa koko tyyppiä.  Sain myös itseni raahattua teehetkelle kaverin kanssa ja naurettiin taas kierrätyspisteen dyykkaajille- se on ihan yllättävän hyvää viihdettä etenkin täällä Kantorsgatanilla. Ja ihan ilta meni pizzaa leipoessa ja leffaa katsoessa. Ei meinattu päästä yhteisymmärrykseen leffasta, mutta loppujen lopuksi katsottiin Moonrise Kingdom. Oli ihan ok hyvä leffa, ei mikään henkilökohtainen suosikki ja tais mua väsyttääkin vähän liikaa, eipä kauheesti yllätä.

Huomenna suunnitelmissa salitreeniä, Gränby centrumissa shoppailua ja illalla kaverin synttärit. Toivottavasti tulee kiva päivä! 

Ihanaa viikonloppua kaikille!

-Ansku

PS. Tajusin, että oon jo viikon päästä kotona Suomessa, apua!

Det känns så konstigt...

....att man snart måste åka hem igen.

Aika Uppsalassa alkaa todellakin käydä vähiin. Ja samoin myös ihanat ihmiset alkaa pikkuhiljaa lähteä takaisin kotiin. Eilen maksoin jopa viimeisen vuokran. En edelleenkään ole kauhean ihastunut siihen ideaan, että ihan vähän ajan päästä joudun raahaamaan ison tavaravuoreni ja itseni takaisin Suomen kamaralle. Mutta toisaalta, tietynlainen koti-ikävä on lisääntynyt viime aikoina, on ihan älytön ikävä kavereita ja tiettyjä tuttuja juttuja kotona. Ei siis huolta rakkaat suomi-ihmiset, tämä höperö on kohta kotona! Sain myös varattua ajan hammaslääkäriin ja rokotukseen (Ahvenanmaan reissua varten) ja kampaajalle, ihme että edes muistin…

Ja kuten tavallista, tässä tulee vähän kertausta ja kohokohtia mun viime viikoista.

SALIMANIA

 Mun personal trainer- pesti sai jatkoa kun raahauduttiin kaverin kanssa salille yksi keskiviikko  ”heti aamusta”. Ei todellakaan ollut ihan aikaisin aamu, koska me tykätään nukkua aamulla sen sijaan että raahauduttaisiin hiki hatussa salille hikoilemaan vähän lisää. Jotenkin oli taas luovuus hukassa, mutta ehkä me saatiin ihan hyvä treeni aikaseks, haha. Onneksi koko päivä oli jälleen kerran vapaa niin sai vähän levätäkin, tosin piti siivota ja pestä pyykkiä niin kuin aina. Muuten oon yrittäny jaksaa olla aktiivinen salikävijä, vaikkei motivaatiota oikein olekaan ja typerä flunssakin on tehnyt paluutaan. Enää vähän yli viikko salijäsenyyttä jäljellä ja sitten pitäisi ns. pärjätä omillaan, jaiks!

Aina pitää koota näitä torneja ties mistä...

BILEITÄ

Poikkeuksellisesti  yhtenäkeskiviikkona vedettiin bilekamat ylle ja suunnattiin Rackarbergin kautta Värmlandsille. Niinpä niin, keskiviikkona. Syynä oli siis white party, joten totta kai me oltiin kaikki pukeuduttu valkoiseen (ainakin jotenkuten). Kirjastotanssilattia oli valitettavasti kiinni, joten tilaa oli käytössä vähemmän ja porukkaakin oli liikkeellä tavallista vähemmän. Ihan kivaa meillä oli silti, oli paljon tuttuja. Uv-valot oli tosi laimeat, vaikka niitä yritettiin kovasti hehkuttaa tapahtuman Facebook- sivuilla. No jaa. Sitten oli Sneriken kesäklubin avajaiset, jonne jono oli ihan hillitön, kuulemma jo tosi aikaisin. Mua vaan lähinnä nauratti, kun tultiin jonoon 20 yli seitsemän. Hei oikeesti ihmiset, JONOON jo siihen aikaan. Sisällä porukkaa oli niin paljon ettei liikkuminen onnistunut oikein ollenkaan. Ja kuten voi olettaa, vessajonot oli ihan järkyttävät koko illan, kuten myös jonot baaritiskille. Ruotsalaiset hei.. ei se jonossa seisominen ihan niin hauskaa ole.  Näiden pippaloiden lisäksi on ollut tietty ihan normaaleja klubi-iltoja mm. Värmlandsilla ja hengailua katolla taas Flogstassa. Mukaan on mahtunut myös muutamat läksiäiset, mutta selitän niistä myöhemmin lisää.

 

White Partyjen etkoilua nörttinä

Auringonlaskua Flogstassa

YLIOPISTOA

Luennot loppui vihdoin viime viikon torstaina.  Ihan hassua, jotenkin tuntui, ettei ollut opiskelua ollenkaan. Tämä siksi, että ensimmäiset pari kuukautta vaan pelleilin mun helppojen kurssien kanssa. Vasta huhtikuusta eteenpäin piti oikeasti tehdäkin jotain, mutta työmäärä jäi silti tosi pieneksi verrattuna mun normaaliin kevääseen. Tosin Suomessa oon tottunut siihen, että luennot loppuu jo vapun aikaan ja viimeiset tentitkin saa tehtyä yleensä toukokuun puolella. No, ehkä kiireinen elämä johtuu Suomessa myös töistä (krhm… ehkä). Viimeisille luentoviikoille riitti yksi inhottava torstai täysin väsyneenä ja esitelmää ja paniikissa artikkeleiden lukemista. Eli ihan normaalia siis. Ensimmäinen tenttikin oli viime viikon perjantaina, luulen että meni ihan hyvin, vaikkei mulla ollut edes sanakirjaa matkassa. Seuraava tentti on keskiviikkona ja mua jo vähän pelottaa se. Kuulemma tentti on täynnä yksityiskohtia ja pitäisi usein viitata kirjallisuuteen pärjätäkseen hyvin. Apua, kuinka inhottavaa. No, yritän tässä vielä viimeiset päivät opiskella ahkerasti. On nimittäin vielä yksi lopputehtävä, yksi keskusteluanalyysi ja yksi kirja-arvostelu tekemättä.

HELLETTÄ

Kuten varmaan tiedättekin, viime viikolla oli tosi kuuma! Huh huh. Tosin viime viikon maanantaina kaatosade yllätti mut ihan totaalisesti matkalla yliopistolle, oli ihan kiva istua luennolla vaatteet ja hiukset litimärkinä ja kengät litisten. Käytiin taas vähän Sunnerstassa grillailemassa, mikä oli taas ihan älyttömän kivaa. Ja sunnuntain kunniaksi tehtiin reissu Botaniska Trädgårdeniin ihmettelemään kaiken maailman kasveja. Ja myös terassikausi on nyt vihdoin viimein (eli kaks viikkoa sitten) avattu!  Onnistuin jopa kärtsäämään itseäni viime viikolla auringossa, minkä en uskonut olevan mahdollista vielä. Yleensä poltan itseni vasta heinäkuussa ja nimenomaan Ruisrockin paahteessa. Nyt on sitten ensimmäiset rusketusrajatkin ”saatu”. Itse inhoan selkeästi erottuvia rusketusraitoja, hyi. Jos nää nyt vähän tästä laimentuis. Tykkään kyllä hirveästi kun on ollut  lämmintä ja aurinkoista, mutta jotenkin oma motivaatio laskee ihan nollaan helteen aikana. Tuntuu, ettei saa aikaiseksi yhtään mitään eikä jaksa lähteä minnekään jos ei ole pakko. Mutta vihdoin sunnuntaina saatiin tehtyä reissu järvelle!  Oon niin kaivannut järvenrantaa tässä keväällä, koska Jyväskylässä on tottunut siihen, että järviä on joka nurkassa. Täällä on vain yksi, Mälaren, jonka ranta onkin sitten yli kuuden kilometrin päässä keskustasta. Selvittiin tuulisesta matkasta just ja just. Ei mentykään uimaan, koska vesi oli ihan täynnä siitepölyä ja kaikkea muuta mukavaa. Pelailtiin sitten futista ja otettiin aurinkoa. Ja sitten tuulinen reitti takaisin kotiin, huh huh. Nyt on ollut ”vähän” kylmempää koko tämä viikko, mutta ehkä tännekin ehtii vielä tulla kesä ennen kuin lähden takaisin Jyväskylään.

Botaniska trädgården

Järven rannalla :)

LÄKSIÄISIÄ

Yhtenä torstaina meille vaihtareille oli järjestetty Ekonomikumilla Farewell BBQ (miks kaikki on niin innokkaasti häätämässä meitä??) ja siellä oli ilmaista ruokaa, niin tietty sinne oli mentävä! Käytiin syömässä hodarit ja juomassa kokikset ja istumassa nurmikolla hyvässä seurassa. Ihan kiva välipala ainakin mun mielestä! Ekonomikumilta kiirehdin kotiin vaihtamaan vaatteet ja sitten seuraava BBQ, valitettavasti myös jäähyväisten takia. Yksi meidän porukan vakiotyypeistä lähti takaisin Belgiaan. Grillailun ja lentopalloilun jälkeen siirryttiin sisälle predrinking partyihin, haha (en vaan pysty kääntämään tota sanaa mitenkään ovelasti). Ja minnes muuallekaan me oltaisiin sieltä menty kuin tadadaaaaaaa Stockeniin. Koko ilta oli niin huippu, että melkein unohtui että joku on lähdössä pois. Ja kun päästiin takaisin kotiin, belgialainen halusi laittaa mulle ruokaa. Mikäs siinä, yöillalliset on aina ihan kivoja, haha. Seuraavana päivänä jatkettiin vielä saman tyypin läksiäisiä lettukestien muodossa. Ja koska sää sattui silloinkin olemaan mukava, hengailtiin vielä lentopallokentän vieressä pihalla ja mä yritin opettaa muille ruotsia niiden basic swedish-koetta varten (ja kaikki pääs läpi, jag är så jättestolt över de alla!). Kun kaverin piti vihdoin lähteä lentokentälle, ei osattu itkeä, mutta jäi ihan kauhean outo ja haikea olo, kun yksi olikin yhtäkkiä porukasta pois. Okei, yksi saksalainen oli lähtenyt jo aiemmin.

Lentopalloa taas, mä en nyt ihan oo lämmennyt tolle lajille

Perjantai- ilta jatkui heti perään toisilla läksiäisillä, tällä kertaa suomalaisen kaverin. Raahauduin taas urheasti Flogstaan ja jopa tämän kerran teeman (Sverige) mukaan pukeutuneena, haha.  Yhtäkkiä koko korridor oli ihan täynnä porukkaa, ja me hengailtiin parvekkeella lähes koko ajan. Lähdettiin jossain vaiheessa metsästämään ns. jatkoja muihin taloihin. Toisiin tuli poliisit ja toisissa oli ihan laimee meininki. Ihan tyypillistä. Ja eikun sitten vaan taas kotia kohti muutaman varastetun valotikun kanssa. 

Seuraavat läksiäiset oli sitten tämän viikon maanantaina ja taas yllättäen Flogstassa. Ja tällä kertaa lähtijänä ranskalainen kaveri. Tarkoituksena oli grillata, koska viikonloppuna oli ollut niin hyvä sää. Mutta yllättäen maanantaina oli tuulista ja ihan hiton kylmää. No, päätin joka tapauksessa uhrautua ja uskaltautua ulos pyöräilemään. Kauppareissun ja paniikin täyteisen Systeemiin ryntäämisen (klo oli ehkä 18:57 ja kauppahan menee kiinni klo 19) jälkeen päätettiin grillata parvekkeella eikä alhaalla pihalla. Ihan hyvä valinta. Itse olin taas vaihteeksi päättänyt, että en ole myöhään koska pitäisi opiskella ja blaa blaa blaa. No miten siinä sitten kävikään? Pääsin kotiin ehkä varttia vaille kaksi. Mutta oli kyllä sen arvoista hengailla pitkästä aikaa tiettyjen tyyppien kanssa ja pelleillä kaverin kamerasovelluksilla, nyt sen kone on täynnä meijän naamoja, hups haha. Lisäksi maanantaina kuulin ehkä ensimmäisen kerran ikinä, että suomi on kaunis kieli. Yleensä kaikki vaan sanoo, ettei koko kielessä ole mitään järkeä ja me vaan hölötetään siansaksaa. Tavallaan joo ymmärrän tuonkin pointin.

 FINAL PARTY

Torstaina meillä oli täällä Kantorsgatanilla vikat bileet, ja ajattelin nyt että tämä tarvitsee ihan oman kappaleensa tässä tekstissä. Eli kokoonnuttiin isolla porukalla pihalle pelaamaan lentopalloa ja grillaamaan ja ennen kaikkea pitämään hauskaa kavereiden kanssa ennen kuin kaikki lähtee takaisin kotimaihinsa. Ja aikaisemmin lähtenyt saksalainenkin kaveri oli tullut takaisin meitä moikkaamaan, niin kivaa. Kaikkien yllätykseksi saatiin jopa vähän aurinkoa, jee! Grillille oli tungosta, koska meitä oli niin monta, mutta luulen että kaikki sai ruokaa ihan tarpeeksi. Meidän vaahtokarkkigrillaus oli taas aika huvittavaa, etenkin se syömisprosessi. Illemmalla alkoi olla aika kylmä, joten me 6 paikalla ollutta suomalaista sitten lämmitettiin toisiamme yhteishalilla, ei yhtään tyypillistä suomalaisten toimintaa, me kun pelätään kontaktia toisten ihmisten kanssa, haha! Otettiin myös vihdoin ja viimein yhteiskuva koko poppoosta, meidän porukassa kun ei kauheasti kuvailla. Tai no…videomateriaalia löytyy kyllä aika paljon, ja niistä kootaan nyt yksi pitkä video, katsotaan sitten miltä se tulee näyttämään. Kun oli sitten oikeasti liian kylmä, siirryttiin kavereiden korridooriin vähäksi aikaa ennen kuin haluttiin lähteä Stockenille (taas kerran). Koko ilta yhdellä sanalla: HUIPPUA! Lähes kaikki kaverit oli mukana ainakin jossain vaiheessa, joitain en ollut nähnyt vähään aikaan niin mikäs sen parempaa. Mun aurinkolasit varastettiin, mutta kyllä mä ne vielä takaisin saan…  Harmittaa vähän jos torstaina oli nyt vikat koko porukan bileet, mutta niinhän se taitaa olla. Mä en halua vielä hyvästellä näitä ihania ihmisiä!

♥

Ja mitäköhän muuta oon tehny, pikakertauksella suunnilleen näin: shoppailua, laiskottelua, darrapullan leipomista, lenkkeilyä, pizzabuffet ög:llä, lukemista, siivoamista, liian myöhään valvomista, pelkkää hengailua, kortin pelaamista, werewolfin pelaamista (en nyt jaksa enkä pysty selittämään sääntöjä, tiedätte tai sitten ette tiedä mistä on kyse), paljon naurua, muutamia mokia ja sen sellaista.

Tänään salille ja yritän myös opiskella (lupaan oikeesti yrittää!). Illalla V-Dalalle kattomaan Tove Lota ja paria dj:tä. Ja huomenna kaverin kuoron konserttiin, tästä tulee kiva viikonloppu! Loppuajan varmaan vietän pelkästään Uppsalassa, Göteborgiin ei  nyt pystykään menemään ja Kööpenhaminaan ei oo rahaa eikä varmaan aikaakaan. Mutta ens torstaina Tuhkolmaan koska yksi ihan parhaista tyypeistä on siellä! 

Hejdå!

-Ansku

Ja mitäs sieltä SystemBolagetin pussista löytyy? - #darrapulla