Det känns så konstigt...

....att man snart måste åka hem igen.

Aika Uppsalassa alkaa todellakin käydä vähiin. Ja samoin myös ihanat ihmiset alkaa pikkuhiljaa lähteä takaisin kotiin. Eilen maksoin jopa viimeisen vuokran. En edelleenkään ole kauhean ihastunut siihen ideaan, että ihan vähän ajan päästä joudun raahaamaan ison tavaravuoreni ja itseni takaisin Suomen kamaralle. Mutta toisaalta, tietynlainen koti-ikävä on lisääntynyt viime aikoina, on ihan älytön ikävä kavereita ja tiettyjä tuttuja juttuja kotona. Ei siis huolta rakkaat suomi-ihmiset, tämä höperö on kohta kotona! Sain myös varattua ajan hammaslääkäriin ja rokotukseen (Ahvenanmaan reissua varten) ja kampaajalle, ihme että edes muistin…

Ja kuten tavallista, tässä tulee vähän kertausta ja kohokohtia mun viime viikoista.

SALIMANIA

 Mun personal trainer- pesti sai jatkoa kun raahauduttiin kaverin kanssa salille yksi keskiviikko  ”heti aamusta”. Ei todellakaan ollut ihan aikaisin aamu, koska me tykätään nukkua aamulla sen sijaan että raahauduttaisiin hiki hatussa salille hikoilemaan vähän lisää. Jotenkin oli taas luovuus hukassa, mutta ehkä me saatiin ihan hyvä treeni aikaseks, haha. Onneksi koko päivä oli jälleen kerran vapaa niin sai vähän levätäkin, tosin piti siivota ja pestä pyykkiä niin kuin aina. Muuten oon yrittäny jaksaa olla aktiivinen salikävijä, vaikkei motivaatiota oikein olekaan ja typerä flunssakin on tehnyt paluutaan. Enää vähän yli viikko salijäsenyyttä jäljellä ja sitten pitäisi ns. pärjätä omillaan, jaiks!

Aina pitää koota näitä torneja ties mistä...

BILEITÄ

Poikkeuksellisesti  yhtenäkeskiviikkona vedettiin bilekamat ylle ja suunnattiin Rackarbergin kautta Värmlandsille. Niinpä niin, keskiviikkona. Syynä oli siis white party, joten totta kai me oltiin kaikki pukeuduttu valkoiseen (ainakin jotenkuten). Kirjastotanssilattia oli valitettavasti kiinni, joten tilaa oli käytössä vähemmän ja porukkaakin oli liikkeellä tavallista vähemmän. Ihan kivaa meillä oli silti, oli paljon tuttuja. Uv-valot oli tosi laimeat, vaikka niitä yritettiin kovasti hehkuttaa tapahtuman Facebook- sivuilla. No jaa. Sitten oli Sneriken kesäklubin avajaiset, jonne jono oli ihan hillitön, kuulemma jo tosi aikaisin. Mua vaan lähinnä nauratti, kun tultiin jonoon 20 yli seitsemän. Hei oikeesti ihmiset, JONOON jo siihen aikaan. Sisällä porukkaa oli niin paljon ettei liikkuminen onnistunut oikein ollenkaan. Ja kuten voi olettaa, vessajonot oli ihan järkyttävät koko illan, kuten myös jonot baaritiskille. Ruotsalaiset hei.. ei se jonossa seisominen ihan niin hauskaa ole.  Näiden pippaloiden lisäksi on ollut tietty ihan normaaleja klubi-iltoja mm. Värmlandsilla ja hengailua katolla taas Flogstassa. Mukaan on mahtunut myös muutamat läksiäiset, mutta selitän niistä myöhemmin lisää.

 

White Partyjen etkoilua nörttinä

Auringonlaskua Flogstassa

YLIOPISTOA

Luennot loppui vihdoin viime viikon torstaina.  Ihan hassua, jotenkin tuntui, ettei ollut opiskelua ollenkaan. Tämä siksi, että ensimmäiset pari kuukautta vaan pelleilin mun helppojen kurssien kanssa. Vasta huhtikuusta eteenpäin piti oikeasti tehdäkin jotain, mutta työmäärä jäi silti tosi pieneksi verrattuna mun normaaliin kevääseen. Tosin Suomessa oon tottunut siihen, että luennot loppuu jo vapun aikaan ja viimeiset tentitkin saa tehtyä yleensä toukokuun puolella. No, ehkä kiireinen elämä johtuu Suomessa myös töistä (krhm… ehkä). Viimeisille luentoviikoille riitti yksi inhottava torstai täysin väsyneenä ja esitelmää ja paniikissa artikkeleiden lukemista. Eli ihan normaalia siis. Ensimmäinen tenttikin oli viime viikon perjantaina, luulen että meni ihan hyvin, vaikkei mulla ollut edes sanakirjaa matkassa. Seuraava tentti on keskiviikkona ja mua jo vähän pelottaa se. Kuulemma tentti on täynnä yksityiskohtia ja pitäisi usein viitata kirjallisuuteen pärjätäkseen hyvin. Apua, kuinka inhottavaa. No, yritän tässä vielä viimeiset päivät opiskella ahkerasti. On nimittäin vielä yksi lopputehtävä, yksi keskusteluanalyysi ja yksi kirja-arvostelu tekemättä.

HELLETTÄ

Kuten varmaan tiedättekin, viime viikolla oli tosi kuuma! Huh huh. Tosin viime viikon maanantaina kaatosade yllätti mut ihan totaalisesti matkalla yliopistolle, oli ihan kiva istua luennolla vaatteet ja hiukset litimärkinä ja kengät litisten. Käytiin taas vähän Sunnerstassa grillailemassa, mikä oli taas ihan älyttömän kivaa. Ja sunnuntain kunniaksi tehtiin reissu Botaniska Trädgårdeniin ihmettelemään kaiken maailman kasveja. Ja myös terassikausi on nyt vihdoin viimein (eli kaks viikkoa sitten) avattu!  Onnistuin jopa kärtsäämään itseäni viime viikolla auringossa, minkä en uskonut olevan mahdollista vielä. Yleensä poltan itseni vasta heinäkuussa ja nimenomaan Ruisrockin paahteessa. Nyt on sitten ensimmäiset rusketusrajatkin ”saatu”. Itse inhoan selkeästi erottuvia rusketusraitoja, hyi. Jos nää nyt vähän tästä laimentuis. Tykkään kyllä hirveästi kun on ollut  lämmintä ja aurinkoista, mutta jotenkin oma motivaatio laskee ihan nollaan helteen aikana. Tuntuu, ettei saa aikaiseksi yhtään mitään eikä jaksa lähteä minnekään jos ei ole pakko. Mutta vihdoin sunnuntaina saatiin tehtyä reissu järvelle!  Oon niin kaivannut järvenrantaa tässä keväällä, koska Jyväskylässä on tottunut siihen, että järviä on joka nurkassa. Täällä on vain yksi, Mälaren, jonka ranta onkin sitten yli kuuden kilometrin päässä keskustasta. Selvittiin tuulisesta matkasta just ja just. Ei mentykään uimaan, koska vesi oli ihan täynnä siitepölyä ja kaikkea muuta mukavaa. Pelailtiin sitten futista ja otettiin aurinkoa. Ja sitten tuulinen reitti takaisin kotiin, huh huh. Nyt on ollut ”vähän” kylmempää koko tämä viikko, mutta ehkä tännekin ehtii vielä tulla kesä ennen kuin lähden takaisin Jyväskylään.

Botaniska trädgården

Järven rannalla :)

LÄKSIÄISIÄ

Yhtenä torstaina meille vaihtareille oli järjestetty Ekonomikumilla Farewell BBQ (miks kaikki on niin innokkaasti häätämässä meitä??) ja siellä oli ilmaista ruokaa, niin tietty sinne oli mentävä! Käytiin syömässä hodarit ja juomassa kokikset ja istumassa nurmikolla hyvässä seurassa. Ihan kiva välipala ainakin mun mielestä! Ekonomikumilta kiirehdin kotiin vaihtamaan vaatteet ja sitten seuraava BBQ, valitettavasti myös jäähyväisten takia. Yksi meidän porukan vakiotyypeistä lähti takaisin Belgiaan. Grillailun ja lentopalloilun jälkeen siirryttiin sisälle predrinking partyihin, haha (en vaan pysty kääntämään tota sanaa mitenkään ovelasti). Ja minnes muuallekaan me oltaisiin sieltä menty kuin tadadaaaaaaa Stockeniin. Koko ilta oli niin huippu, että melkein unohtui että joku on lähdössä pois. Ja kun päästiin takaisin kotiin, belgialainen halusi laittaa mulle ruokaa. Mikäs siinä, yöillalliset on aina ihan kivoja, haha. Seuraavana päivänä jatkettiin vielä saman tyypin läksiäisiä lettukestien muodossa. Ja koska sää sattui silloinkin olemaan mukava, hengailtiin vielä lentopallokentän vieressä pihalla ja mä yritin opettaa muille ruotsia niiden basic swedish-koetta varten (ja kaikki pääs läpi, jag är så jättestolt över de alla!). Kun kaverin piti vihdoin lähteä lentokentälle, ei osattu itkeä, mutta jäi ihan kauhean outo ja haikea olo, kun yksi olikin yhtäkkiä porukasta pois. Okei, yksi saksalainen oli lähtenyt jo aiemmin.

Lentopalloa taas, mä en nyt ihan oo lämmennyt tolle lajille

Perjantai- ilta jatkui heti perään toisilla läksiäisillä, tällä kertaa suomalaisen kaverin. Raahauduin taas urheasti Flogstaan ja jopa tämän kerran teeman (Sverige) mukaan pukeutuneena, haha.  Yhtäkkiä koko korridor oli ihan täynnä porukkaa, ja me hengailtiin parvekkeella lähes koko ajan. Lähdettiin jossain vaiheessa metsästämään ns. jatkoja muihin taloihin. Toisiin tuli poliisit ja toisissa oli ihan laimee meininki. Ihan tyypillistä. Ja eikun sitten vaan taas kotia kohti muutaman varastetun valotikun kanssa. 

Seuraavat läksiäiset oli sitten tämän viikon maanantaina ja taas yllättäen Flogstassa. Ja tällä kertaa lähtijänä ranskalainen kaveri. Tarkoituksena oli grillata, koska viikonloppuna oli ollut niin hyvä sää. Mutta yllättäen maanantaina oli tuulista ja ihan hiton kylmää. No, päätin joka tapauksessa uhrautua ja uskaltautua ulos pyöräilemään. Kauppareissun ja paniikin täyteisen Systeemiin ryntäämisen (klo oli ehkä 18:57 ja kauppahan menee kiinni klo 19) jälkeen päätettiin grillata parvekkeella eikä alhaalla pihalla. Ihan hyvä valinta. Itse olin taas vaihteeksi päättänyt, että en ole myöhään koska pitäisi opiskella ja blaa blaa blaa. No miten siinä sitten kävikään? Pääsin kotiin ehkä varttia vaille kaksi. Mutta oli kyllä sen arvoista hengailla pitkästä aikaa tiettyjen tyyppien kanssa ja pelleillä kaverin kamerasovelluksilla, nyt sen kone on täynnä meijän naamoja, hups haha. Lisäksi maanantaina kuulin ehkä ensimmäisen kerran ikinä, että suomi on kaunis kieli. Yleensä kaikki vaan sanoo, ettei koko kielessä ole mitään järkeä ja me vaan hölötetään siansaksaa. Tavallaan joo ymmärrän tuonkin pointin.

 FINAL PARTY

Torstaina meillä oli täällä Kantorsgatanilla vikat bileet, ja ajattelin nyt että tämä tarvitsee ihan oman kappaleensa tässä tekstissä. Eli kokoonnuttiin isolla porukalla pihalle pelaamaan lentopalloa ja grillaamaan ja ennen kaikkea pitämään hauskaa kavereiden kanssa ennen kuin kaikki lähtee takaisin kotimaihinsa. Ja aikaisemmin lähtenyt saksalainenkin kaveri oli tullut takaisin meitä moikkaamaan, niin kivaa. Kaikkien yllätykseksi saatiin jopa vähän aurinkoa, jee! Grillille oli tungosta, koska meitä oli niin monta, mutta luulen että kaikki sai ruokaa ihan tarpeeksi. Meidän vaahtokarkkigrillaus oli taas aika huvittavaa, etenkin se syömisprosessi. Illemmalla alkoi olla aika kylmä, joten me 6 paikalla ollutta suomalaista sitten lämmitettiin toisiamme yhteishalilla, ei yhtään tyypillistä suomalaisten toimintaa, me kun pelätään kontaktia toisten ihmisten kanssa, haha! Otettiin myös vihdoin ja viimein yhteiskuva koko poppoosta, meidän porukassa kun ei kauheasti kuvailla. Tai no…videomateriaalia löytyy kyllä aika paljon, ja niistä kootaan nyt yksi pitkä video, katsotaan sitten miltä se tulee näyttämään. Kun oli sitten oikeasti liian kylmä, siirryttiin kavereiden korridooriin vähäksi aikaa ennen kuin haluttiin lähteä Stockenille (taas kerran). Koko ilta yhdellä sanalla: HUIPPUA! Lähes kaikki kaverit oli mukana ainakin jossain vaiheessa, joitain en ollut nähnyt vähään aikaan niin mikäs sen parempaa. Mun aurinkolasit varastettiin, mutta kyllä mä ne vielä takaisin saan…  Harmittaa vähän jos torstaina oli nyt vikat koko porukan bileet, mutta niinhän se taitaa olla. Mä en halua vielä hyvästellä näitä ihania ihmisiä!

♥

Ja mitäköhän muuta oon tehny, pikakertauksella suunnilleen näin: shoppailua, laiskottelua, darrapullan leipomista, lenkkeilyä, pizzabuffet ög:llä, lukemista, siivoamista, liian myöhään valvomista, pelkkää hengailua, kortin pelaamista, werewolfin pelaamista (en nyt jaksa enkä pysty selittämään sääntöjä, tiedätte tai sitten ette tiedä mistä on kyse), paljon naurua, muutamia mokia ja sen sellaista.

Tänään salille ja yritän myös opiskella (lupaan oikeesti yrittää!). Illalla V-Dalalle kattomaan Tove Lota ja paria dj:tä. Ja huomenna kaverin kuoron konserttiin, tästä tulee kiva viikonloppu! Loppuajan varmaan vietän pelkästään Uppsalassa, Göteborgiin ei  nyt pystykään menemään ja Kööpenhaminaan ei oo rahaa eikä varmaan aikaakaan. Mutta ens torstaina Tuhkolmaan koska yksi ihan parhaista tyypeistä on siellä! 

Hejdå!

-Ansku

Ja mitäs sieltä SystemBolagetin pussista löytyy? - #darrapulla

...en gång på svenska

Hej hej!

Nu är det äntligen dags att ni får läsa mitt första inlägg på svenska, så spännande! Nej, det är inte alls spännande eftersom jag tvekar mina egna kunskaper i svenska hela tiden. Men i alla fall har jag bestämt mig innan jag skapade min blogg att jag måste skriva på svenska. Så… förlåt redan på förhand om alla möjliga grammatikfel som kommer att göras i den här texten. Jag försöker göra mitt absolut bästa!

Som ni alla kanske vet, min tid i utbyte börjar ta slut. Och om jag hade glömt det, ville rikshem (hyresgivaren) ännu påminna mig och alla andra utbytestudenter om att vi måste lämna Sverige och åka hem. Inte alls kul att få ett brev som säger ”MOVING OUT”. Jag vill inte tänka på detta. Så tack så mycket för brevet, jag kommer ju ihåg att det finns bara en månad kvar i Sverige. Som sagt många gånger, jag saknar mina härliga vänner, familj och hobby hemma i Finland och kan inte vänta att flytta till min egen lägenhet men jag skulle vilja ha mer tid med mina nya vänner och Uppsala också. Uppsala är en riktigt vacker stad, mycket vackrare än min kära Jyväskylä. Nu har det varit bara regn och moln några dagar, men jag hoppas (och också tror) att det blir bättre om ett par dagar. En bra sak finns om regnen och det är att man har mer tid att studera. Förstås är det inte riktigt så att man bara studerar om det regnar, åtminstone inte för mig. Jag bara sitter inomhus och dricker te medan jag tittar på HIMYM igen och igen. 

 Om jag skulle vara i Finland just nu, skulle jag inte ha mycket att göra för mina universitetskurser. Alla tentor och kursuppgifter skulle vara gjorda redan nu. Men nej… så är sakerna tyvärr inte här i Uppsala. Jag har massor av olika uppgifter och tentor att göra. Kanske kan jag lista dem för ingen speciell orsak, haha. Så det finns 3 tentor kvar- den första handlar svenskans fonologi och skulle vara ganska lätt för mig (men vi får se idag…), den andra är den 23 maj och då måste vi skriva någon slags skrivuppgifter (referater och sådant) för att visa våra skriftkunskaper i svenska vilket borde också vara lätt, och den tredje och sista tentan handlar språksociologi- ganska lätta saker, men inte på svenska, haha. Förutom alla tentor har jag också några kursuppgifter att göra- några är mycket mer irriterande än de andra. Idag har vi en artikelredovisning och då måste man också lämna in bokrecensionen. Men det är inte en riktig recension av boken, för vi måste läsa en bok av språkminoritetsliv i Sverige. Därför är det viktigare att kunna jämföra boken med teorin och sakerna som vi har lärt oss i kursen. Intressant, eller hur? Också skulle vi kunna säga vad vi har lärt oss från boken, faktiskt ingenting, tycker jag.  Jag har berättat redan tidigare om samma kursens PM… att hitta en flerspråkig högstadie/gymnasieelev och intervjua och följa dem och sen skriva om vad vi observerade och fick veta om denna elev.  På fredag gick vi till ett gymnasium här i Uppsala och fick många frivilliga till intervjun, en riktig överraskning för mig! Men kort sagt, nu har jag någonting att skriva om så den svåraste delen av uppgiften är redan gjord. För Språk och samhälle ska vi göra också ett fördjupningsarbete som handlar om muntlig kommunikation i vardagslivet. Vi har en grupp av tre personer och vårt ämne är hälsningsfraser i olika situationer. Och sist finns det en bokrecension till- en riktig traditionell bokrecension den här gången. Oj då… Men den 5 juni är jag klar med alla uppgifter och tentor! 

På veckoslutet ville jag resa med några mina vänner till Göteborg, men som vanligt hade jag för mycket läxor att göra. Men det betyder inte att man inte kan festa, haha. På torsdag var det dags för Stocken (igen) och på fredag ät vi en härlig middag tillsammans med några vänner. Till dessert hade vi mämmi (eller memma på svenska) som min vän hade tagit med sig från Finland. Och jag var riktigt överraskad över att man kunde äta den! Eller naturligtvis inte mycket men det fanns bara en eller två som verkligen hatade denna finska specialitet. Jag tycker inte om mämmi heller, men jag tycker att jag måste äta den åtminstone ett par tesked varje år. På fredag fanns det en födelsedagskalas i Flogsta. Tillsammans med festen hade vi en internationell middag (international dinner) som var en slags uppmaning för mig. Alla traditionella finska rätter är mest komplicerade och långsamma att preparera. Och de smakar inte så riktigt bra, tycker jag. Så därför bakade jag kanelbullar (eller korvapuustit som de heter på finska). Och de smakade väldigt goda, fick jag höra! Nu är jag så stolt över mig själv och mina bakningskunskaper. Hela middagen var uppmärksam och jag blev förtjust i rätter som jag aldrig hade hört om. Efteråt gick vi upp på taket och det var kanske den bästa saken med hela kvällen. Landskapet såg ju otroligt vackert ut.  Sen var det dags att bara festa och ha det roligt.

 De två sista dagarna har jag bara förberedd mig för kursuppgifter och tentan. Vi får se hur de lyckas! Igår besökte jag tandläkaren… igen. Jag fick bedövning (igen) och röntgenbilder togs av mina tänder. Som resultat måste mina visdomständer opereras bort, men jag vill inte att det ska hända här i Sverige utan hemma i Finland (förstås).

Hejdå!

-Anniina

PS. Jag bokade min flygresa tillbaka till Finland! Men ska ändå inte berätta när… det får vara en liten överraskning.

På tandläkarmottagningen

Valborg i Sverige

Vappu oli ja meni, mutta mites täällä Ruotsissa juhlistettiin sitä? Aika lailla samalla tavalla kuin Suomessa… Oli pieniä myyntikojuja keskustassa, vappupalloja, serpentiiniä ja saippuakuplia. Sitten myöhemmin ihmisiä ihan liian humalassa. Täällä vappujuhlinnan pääpäivä oli vappuaatto (30.4 eli valborg), jota siis edelsi sekä skvalborg että kvalborg. Maanantaina mulla ei ollut energiaa raahautua luennon ja salitreenin jälkeen flogstaan, jossa olisi ollut skvalborg-bbq. Vappuhulinoissa kuvaaminen jäi selkeästi vähemmälle, joten koittakaa kestää tälläkin kertaa surkeita ja täysin off topic- kuvia.

KVALBORG

Omalla kohdalla vapun juhlinta alkoi siis tiistaina, ensin skippaamalla luento jotta ehti muiden mukaan- upsista. Kokoonnuttiin suhteellisen isolla porukalla kaverin kämpälle. Sieltä siirryttiin niinkin myöhään kuin kahdeksan aikoihin Snerikelle. Saman kadun varrella on 4 osakuntaa ja lähes kaikkiin oli ihan älytön jono. Niin kuin tietenkin Snerikelle, jono kiersi oikeastaan koko rakennuksen. Mutta eihän siinä mitään, pihallekin oli laitettu dj ja tanssilattia, joten pystyi vähän tanssimaan jo jonossakin. Tiistaina ei siis ollut mitenkään erityisen lämmintä- etenkään illalla, mutta silti ihmisillä näytti olevan ihan hauskaa ulkona. Totutusti mua alkoi jonotus ärsyttää kuitenkin aika nopeasti ja löin yhden kaverin kanssa vetoa, että kauanko kestää ennen kuin päästään sisälle. Itse heitin vahingossa tunnin lisää arvaukseeni, joten olin sitten ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni jollekin kaljan velkaa. Hah, no ei se mitään, kaveri oli arvannut jonotusajan lähes minuutilleen oikein. Bileet oli melkein perus tiistaipartyt, tosin sisäänkäynti oli ihan eri paikassa,  järjestyksenvalvojia ja poliiseja oli ihan älyttömästi, porukkaa oli niin paljon että oli hankala liikkua paikasta toiseen ja happihyppelyltä ei sitten päässytkään niin helposti takaisin sisälle. Viimeisimpänä mainittu oli ehkä ärsyttävintä koko illassa, koska joutui odottamaan todella kauan hullussa ryysiksessä, että pääsisi takaisin sisälle… logiikkaa. Onneks oli huippuja kavereita ja tuttuja liikenteessä niin ilta sujui loppujen lopuksi hyvin. Kotimatkalla törmäsin joihinkin vaihtaripoikiin jotka ilmeisesti sitten päätyivät sotkemaan mun takin hodarilla. Ja tätä en tietenkään huomannut kuin vasta seuraavana aamuna. Vad kul.

VALBORG

Vappuaattona ei jääty sängyn pohjalle nukkumaan, vaan ylös, ulos ja keskustaan sännättiin eväiden kanssa jo vähän ennen yhdeksää (!) Itselleni on edelleen yllätys, että miten pystyin siihen. Syynä aikaiseen herätykseen oli Forsränningen- perinteinen kisa joella, jossa 3-4 hengen joukkueet rakentavat itse styroksista veneet ja sitten ”kisaavat” pitkin Fyris-jokea. Jo yhdeksän aikaan joen reunat oli ihan täynnä, suurin osa ihmisistä oli pakkautunut ensimmäisen ns. vesiputouksen kohdalle. Siinä kuulemma suurin osa veneistä kaatuu ja hajoaa osiin- parasta viihdettä siis! Saatiin kuitenkin tungettua pieni porukkamme aidan viereen hyville paikoille. Sitten vaan odoteltiin- ja kauan odotettiinkin. Pari naista tuli lastensa kanssa kysymään että voisiko lapsi päästä meidän eteen katsomaan veneitä. Oli niin ahdasta, että ei mahduttu edes väistämään. Ja sitten saatiin kuulla pari nättiä ruotsalaista kirosanaa äitien suusta. Vihdoin sitten alkoi näkyä jotain liikettä joessa.Veneet tuli kauhean hitaasti meidän kohdalle, eikä ensimmäisille käynyt oikeastaan mitään, niin tylsää! Tosin joki on paikoittain todella matala, niin lähes kaikki jäi jossain vaiheessa veneen pohjasta kiinni. Osa osallistujista oli jaksanut myös käyttää luovuutta, joessa kun meni veneitä, jotka esittivät mm. vaaleanpunaisia yksisarvisia, seeproja ja kaivureita. Ja pakko myöntää, olihan se ihan hauskan näköistä kun pari venettä hajosi ihan täysin vesiputouksessa.

 Tapahtumiahan vappuaattona olisi ollut ihan älyttömästi, joten ei millään voinut ehtiä joka paikkaan. Osa kavereista lähti jo puoli kahdentoista aikaan jonottamaan Stockenin champagnegaloppiin (=bileet ulkona, juomaksi voi ostaa vaan kuoharipulloja ja sit niistä suihkutetaan skumppaa toisten päälle), kuulemma siinä vaiheessa jono oli jo superpitkä. Me sen sijaan suunnattiin Ekonomikumille, tai no Ekonomikumin viereiseen puistoon, jossa sielläkin oli paaaaaljon porukkaa. Ja myös paljon poliiseja ja hodarikioskeja, hah. Löydettiin vapaa paikka ja pistettiin piknik pystyyn. Onneksi sää oli mukavampi kuin mitä ennusteet etukäteen kertoivat, muuten olisi ollut aika inhottavaa olla pihalla koko päivä. Ekonomikumilla oli tosi paljon tuttuja, mutta puhelimella ei saanut yhteyttä kehenkään. Yksinkertaisesti siksi, koska paikalla oli niin paljon porukkaa että matkapuhelinverkot meni sekaisin. Huippua. Näin myös pari haalareihin pukeutunutta tyyppiä ja tuli niin ikävä omia haalareita, tiiän - aika huvittavaa. Mutta täälläkin olisi vältytty niin monelta vaatekriisiltä jos vois käyttää haalareita.

Koska ”eväät” loppui kesken ja kännykän akku teki nopeasti kuolemaa, päätettiin yhden kaverin kanssa suunnata hetkeksi takaisin Kantorsgatanille (eli siis kotiin) ja sitten takaisin piknikille. Paluumatkalla oltiin luvattu ostaa yhdelle kaverille kokista, joten mentiin sitten ICAan ja- ihan jäätävät jonot koko kaupan halki! Okei, kauppa ei ole mikään supermarketti, mutta silti! Meidän edessä jonossa oli kaksi ihan tyttö ihan humalassa ja niiden mielestä oli hyvä idea pölliä kaupasta sipsejä ja meistä oli tietenkin hauskaa seurata niiden epäselvää keskustelua. Lopulta selvittiin ostosten kanssa takaisin ja sittenhän se sää alkoi mennä kehnoksi. Tuli pilvistä ja pari vesipisaraa tipahti. Joten pienen pohdiskelun jälkeen päätettiin siirtää bileet Flogstaan. Siellä pistettiin sitten kaverin korridorissa omat korridorbileet pystyyn- ja kämppikset varmaan arvosti tätä kovasti, haha. Illassa nyt ei ollut bileiden suhteen mitään erityistä – pizza lensi viidennen kerroksen ikkunasta kätevästi ulos ja jotkut ihme tyypit tuli kuokkimaan. Huudettiin tietenkin Flogsta screamin aikaan parvekkeella kun SATOI LUNTA. Sverige- vad fan??? Juu eli lunta sateli sitten koko illan… ja olihan se sitten mukavaa pyöräillä 5 kilometriä kotiin täydessä talvessa. Oltiin kaikki ihan lumesta valkoisia kun päästiin vihdoin kotiin. Yök.

Toukokuun ensimmäisen päivän näkymä ikkunasta ei ollut kovin mukava koska maa oli valkoinen. Kuitenkin lumi oli kadonnut täysin iltapäivään mennessä. Ja jotta vappu olisi oikea vappu, oli pakko syödä munkkeja. Onneksi ihana suomalainen kaverini oli jaksanut leipoa ison kasan vappumunkkeja, joten torstaina mässäiltiin sitten niillä. Ja muutkin vaihtarit tykkäs! :) Illalla sanottiin heipat yhdelle kaverille, joka lähti Uppsalasta perjantaina takaisin Saksaan. Tuli niin haikea mieli- siksi että lähtenyt tyyppi on ihan huippu mutta myös siksi että muisti oman kotiinpaluun lähentyvän koko ajan. En itkenyt, vaikka luulinkin niin, mähän itken aina, haha. Mutta sellainen oli Uppsalan vappu- aikalailla samanlainen kuin Suomessa: ihmiset ainakin oli yhtä humalassa, jollei jopa enemmänkin. 

Nam!!

Vapun jälkeinen elämä on sujunut ihan tavallisesti taas. Perjantaina tuli koettua lähes tyhjä Värmlands, haha. Eihän siellä ollut oikein ketään muita kuin me. Lauantaina yritin ahkerasti opiskella, mutta ei sekään oikein napannut. Sunnuntai oli perus sunnuntai eli pyykkipäivä. Illalla tehtiin porukalla tortilloja, mutta ei ihan suunnittelut mennyt putkeen. Silti oli ihan syötäviä tortilloja, hah. Ja koko viikonlopun aikana kärsin myös viisaudenhammasvaivasta. Koska mun viisurit ei ole vielä puhjenneet, ne aiheuttaa välillä ongelmia (lue: helvetillistä kipua), voi kuinka kiva. Tällä kertaa tein itse oman diagnoosini perikoroniitista (googlettakaa jos ette tiedä mikä se on, mutta ei tarvitse) .En saanut su-ma yönä nukuttua kivun takia, joten aamulla sit puhelin käteen ja soittoa aluksi terveydenhuoltoneuvontaan ja sitten lähimmän hammashuollon päivystykseen. Sain ajan ja voi hyvänen aika- ei se hammaslääkärillä käynti ole Ruotsissa yhtään sen mukavampaa kuin Suomessakaan… Olin jo unohtanut kuinka inhottavalta puuduttaminen tuntuu, etenkin kun sattuu jo valmiiksi. Suusta alkoi hoidon jälkeen myös vuotaa verta joten mä sitten purin vanupalloa puol tuntia, näytin tosi fiksulta varmaan. Ja tämä hampilääkärikäyntihän maksoi sitten p a l j o n. Huh huh. Huvittavaa oli kuitenkin se, että oma nimi oli taas kirjotettu ihan päin honkia. Vaikka kuinka yritin tavata sitä puhelimessa niin silti musta tuli jotenkin ihmeen kaupalla Anima. Joo en tajua teitä, rakkaat ruotsalaiset. Jatkoin päivääni naama puoliksi puudutettuna kirjastolla ja sen jälkeen piti mennä katsomaan omaa esitelmää videolta. Voitte varmasti arvata, miten innoissani olin tästä. Niin no en sitten yhtään. Ainakin sain hyvät naurut omasta esiintymisestä, miten voikin liikuttaa ja heiluttaa käsiä niin älyttömästi. Mutta siitäkin häpeästä selvittiin. Eilen oli paluu luennoille + muntlig prov, joka meni ihan puihin. Typiskt.

Tänään sitten salia ja koulujuttuja, awesome. Oon myös katellu lentoja takaisin Suomeen, eli tuun kyllä joskus takaisin (vuokrasopimuskin on laitettu postissa menemään). Ja sitten joku lähtee mun kanssa Ruissiin, eikö vaan?

-A