Kulturkrockar eller någonting sådant

Tällä kertaa vähän erilainen blogipostaus sitten. Jos toivoitte normia mitämullekuuluu-höpinää, niin ei irtoa sitä nyt. Näin vähän yli kuukauden Uppsalassa oleskelun jälkeen ajattelin, että voisin vähän kertoa Suomen ja Ruotsin eroista. Ai häh, onko niitä edes? Finland och Sverige, de är ju faktiskt bara ett land. Näin olen ainakin useaan otteeseen kuullut ruotsalaisten suusta. Eroja löytyy toki myös rakkaan J-townin ja Uppsalan väliltä, kuten arvata helposti arvata saattaa. Mutta onhan niitä erikoisia yhtäläisyyksiäkin!

Meinasin kirjoittaa ensimmäisenä eroavaisuutena ns. suojatiekulttuurin verrattuna Suomeen. Aluksi luulin, että täällä autot päästävät ihan aina jalankulkijat suojatien yli, muttei se nyt ihan niin mennytkään kun tarkkailin asiaa enemmän. Kuitenkin, suojateitä on paljon mukavampi ylitellä täällä Ruotsin puolella kun ei tarvitse odotella puolta tuntia, että joku vähän vähemmän kiireinen suostuisi hidastamaan autonsa nopeutta. Ottakaa oppia, suomalaiset autoilijat! Jossain aiemmassa merkinnässä mainitsin jo pyöräilyn outouden. Edelleenkään en ihan tajua että miten pyöräkaista voi yhtäkkiä loppua ihan kesken, eikä ympärillä näy mitään merkkiä siitä missä pitäisi jatkaa pyöräilyä. Kuitenkin ollaan bongattu hyviä reittejä keskustasta kotiin. Edelleen huvittaa se, että kotikaupungista löytyy vain yksi pyöräkaista, joka on pituudeltaan ehkä max. 10 metriä (haha, Jyväskylä). 

Ehkä itselleni eniten hämmennystä on aiheuttanut ruokakulttuuri Ruotsissa. Joo, tiedän että olen edelleen ”melkein Suomessa”, mutta kyllä heti huomaa eron. Se, mikä onnistuu aina hämäämään ruotsalaisessa ruokakaupassa on vihannesosasto. Niin, eihän siellä mitään vihanneksia itse punnita. Mutta silti lähes joka kerta n. kuukausi takaperin etsin vihannesosastolta vaakaa.  Toinen omasta mielestäni kummallinen asia on se, että täällä ICAssa joutuu kahteen kertaan varmistamaan oman maksukorttinsa koodin. Joten ylläriylläri… itse unohdan aika usein painaa toisen kerran ok:ta ja vedän jo kortin pois. Ja eikun sama juttu uusiksi. Myös kaupan valikoima jaksaa joskus vähän ihmetyttää pientä suomalaista. Mikä siinä on kun ei voi olla kaupassa kunnon raejuustoa? Täällä ihmiset syö pelkkää kesoa, jota itse hyvällä tuurilla satun inhoamaan. Valio, i miss you so bad. Lisäksi lihatiski on ihan älyttömän pieni verrattuna suomalaisten kauppojen vastaaviin. Ensinnäkin, täällä on tarjolla vain paria erityyppistä lihaa, ja ne kaikki tietenkin tosi kalliita. Kanat on kaikki maustamattomia ja pakkaukset hassun kokoisia. No ehkä musta tulee kasvissyöjä täällä ihan melkein pakon edestä, haha. Olen haikaillut myös kunnon ruisleivän ja maitorahkan perään (ei pitäisi olla niin vaikeaa) ja naureskellut sille kun kaupasta ei löydy yhtään maustettua ruokakermaa (äiti ja iskä, te ette varmaan pärjäis täällä), lisäksi täällä ei ole kuohukermaa vaan vispgrädde (vispikerma) on se mitä sitten laitetaan joka paikkaan. System bolaget (ruotsalainen versio Alkosta) on myös aiheuttanut vaihtareissa kummastusta sekä myös ärsytystä, etenkin aukioloaikojen suhteen. Aika nopeasti on tullut myös ikävä Sonaattia ja Ilokiveä, täällä kun ei ole kunnon opiskelijaruokailua. Tai no tietty löytyy jotain, mutta hinta on yleensä vähintään kolminkertainen Suomeen verrattuna. Eli täällä suositaan enemmän mikrohuoneita. Niin outoa.

Ja sitten ehkä oma henkilökohtainen suosikki… bilekulttuuri. Kuten varmasti jo tiedätte, täällä tulee aina yhtäkkiä hullu kiire klubille ja sitten pilkku tulee jo yhdeltä. Ihanasti ruotsalaiset kiinnittää huomiota opiskeluun, hehe. Lähes kaikkea klubitoimintaa pyörittää osakunnat, itse en ole vielä eksynyt yhteenkään ns. tavalliseen baariin/yökerhoon. OBS! Jos haluatte tulla käymään ja tsekata jonkun osakunnan (tai miksei useammankin) bileet niin sitä varten pitää olla gästkort eli vähän niin kuin väliaikainen jäsenkortti. Muuten ei pääse pippaloihin sisälle. Too bad. Ja jottei tämä juhliminenkaan kävisi liian helpoksi niin kruunut jaksaa aina sekottaa mun pään. Eurot on niin paljon helpompia! Muita eroja on muun muassa bussikorttisysteemi ja se, että opiskelijana tarvitsee monta erilaista korttia/lätkää, kun on Suomessa tottunut vain yhteen! Kahviloita on tietenkin tosi paljon, koska Ruotsissa on fika lähes 24/7, ainakin siltä vähän tuntuu. Myös vanhoja rakennuksia on joka puolella, joten verrattuna suhteelliseen tylsään kotikaupunkiini, täällä on paljon nähtävää ihan arkipäivinäkin :)

Ja mitähän täällä sitten olisi samanlaista…kaikki? No ei nyt ihan. Sää on yhtä ihana/surkea/eksoottinen/kylmä/loskainen/vaihteleva kuin Suomessakin. Ja tänään on sitten satanut vettä, joten hei hei viime päivinä satanut lumi (!) Ja totta kai täällä on kaikki samat kaupat kuin kotonakin, hennes, cubus, gina, carlings, lindex, kappahl yms yms yms. Mutta eipä ole ainakaan vielä haitannut! Tänään sai vähän ikävälläkin tavalla huomata, että ruotsalaisetkin rakastaa jääkiekkoa. Eihän siinä mitään, Suomi olis vaan voinu voittaa niin olis ollu meilläkin hauskempaa, haha. Myös muuta urheilua kytätään täällä aika tosi innokkaasti, etenkin nyt olympialaisten aikana. 

Huomenna onkin sitten ekat sitsit Uppsalassa! Jee! Eli reccegasque på GH, pitää olla paikalla jo 14.30, aaapuva. Odottelenkin jo innolla huomista naama + hiuskriisiä, ihanaa. Sitseistä ja muista seikkailuista lisää myöhemmin.

Ikävä mun hassua kissaa :(

 Adjö! 

-salitreenin jäljeltä uupunut Ansku

Vad sa du?

Oho, nyt meni sitten ensimmäisen kerran ns. pidempi aika kirjoittamisesta. Jotenkin unohtunut ihan totaalisesti päivittää tänne mitään kun on ollut niin kauhea kiire joka paikkaan. No oikeasti ei ole ollut, olen vain ollut laiska, anteeksi siitä. Parin päivän ajan myös flunssa paheni paljon, joten se oli sitten lähes päikkäreitä ja särkylääkkeitä koko päivän. Mutta nyt ajattelin taas vähän tarinoida lisää elämästäni täällä kevään valtaamassa Uppsalassa. Tosiaan, lämmintä on… noin +4 astetta joka päivä, joten toppatakki on ollut viime aikoina vähäisessä käytössä.

Yhtenä päivänä joku oli päättänyt repiä kaikki meidän talon ilmoitustaululta kaikki julisteet alas.

Maanantaina siis liityin vihdoin ja viimein kuntosalille, Campus 1477:lle siis. Kaverit sai ylipuhuttua, haha. Nyt yritän siis käydä usein salilla ja laadin joka viikolle aikataulun, että pysyn ruodussa. Harmi kun ei oikein ole ketään muutakaan vahtimassa, että liikkuu tarpeeksi. Huvittavaa tässä salilla käymisessä on se, että ”pari” kaveria on myöskin jäseninä samalla salilla ja sitten he aina jaksaa vinkua, että mennään yhdessä treenaamaan. Ja siihen sanon yleensä aina, että sori tykkään enemmän treenata yksin. Tai no, eihän treenikaveri nyt välttämättä olisi pahaksi, mutta jotenkin olen aina ollut vähän enemmän sellainen että juoksen yksin ja teen muutkin omatoimiset treenit yksin. On aina ollut sellainen tunne, että niin pystyy keskittymään paremmin omaan tekemiseen. Mutta ehkä muutan joskus tapojani ja lähden kavereiden kanssa salille. Ryhmäliikunnat on ollut ihan huippuja, ja yllättävän rankkoja! Mutta se on vaan hyvä, ettei pääse menemään liian helpoksi.

Opiskelijakortti! Jos siitä nyt saa mitään selvää...

Ja jottei menisi nyt ihan pelkäksi liikunta- ja treenaamishöpinäksi… on täällä muutakin tehty. Haha. Sain muistaakseni tiistaina opiskelijakortin. Nyt ei ole enää tarvinnut säilyttää sitä typerää väliaikaista paperiläpyskää joka meinasi koko ajan hukkua jonnekin. Eikä se paperilappu ollut edes oikea opiskelijakortti, koska sillä ei välttämättä saanut opiskelija-alennuksia kaupoissa. Hmph, onpas hyväkin systeemi taas. Toinen itseäni toistuvasti rasittava juttu on ollut tässä pari viikkoa palkka. Kun ilmoittauduin töihin, ajattelin että ”Hei vähän kivaa, yksinkertaista ja helppoa, varmaan palkanmaksukin menee samalla tavalla”. No eikä mene. Ensin ei pitänyt olla mitään ongelmaa sen kanssa, että ei ole ruotsalaista tilinumeroa eikä oikeaa ruotsalaista henkilötunnusta/veronumeroa, vaan palkka voidaan kyllä maksaa käteisenä. Piti kuitenkin täyttää joku lomake että ”enhaluamaksaaveroja”, eihän siinä mitään… Mutta nyt palkkaa ei voi saada edes käteisenä ennen kuin on veronumero tai sitten ruotsalainen henkilönumero. Vad fint! Eli ehkä tässä joku päivä raahaan itseni Skatteverketille ja yritän selittää ongelmani. On vaan jotenkin niin raastavaa kun näitä asioita on kysytty ehkä sata kertaa ja piti olla ok ja nyt ollaan vaan että ”tyvärr visste jag ingenting om det här”. Aha.

Yliopiston pääkirjasto Carolina Rediviva (+virheä auto, photobomb)

Ruotsiin tulin nimenomaan puhumaan ruotsia (ylläri)… tähän mennessä on mennyt sen kanssa vähän niin ja näin. Mutta haluan ehdottomasti nyt vähän kehua itseäni, mikä on niin epätyypillistä suomalaisille. Yhden päivän aikana kaksi ihmistä luuli, että olen ruotsalainen. Ensimmäisen kerran kaupan kassalla, kun ostin mekon sitseille (reccegasque on lauantaina, niistä juhlista juttua varmasti myöhemmin + kuva mekosta). Myyjäthän luonnollisesti vetää aina jotain small talkia ja kerroin sitten, että ensimmäisiä ruotsalaisia sitsejä varten tarvitsin uuden mekon ja niin edes päin. Tietenkin tätä seurasi kysymys, että mistä olet kotoisin jos et ole Ruotsista. Kun sanoin, että joo Suomesta kotoisin niin myyjä sanoi heti ”Verkligen? Men du låter inte alls som en finländare. Ni brukar ha ju en väldigt stark accent med svenskan och den känner jag alltid till”. Ja tietenkin olin ihan innoissani tuosta kommentista, kuten arvata saattaa. Myöhemmin illalla Värmlandsin bileissä yksi poika sanoi myös, ettei olisi arvannut että tulen Suomesta. Enkä kuulemma edes näytä suomalaiselta… miltäköhän sitten? Mutta jee, kiva tietää että ruotsi sujuu, wuhuu. Tai no sujuu ainakin silloin tällöin. Edelleen sattuu pieniä kömmähdyksiä, mutta eipä välitetä niistä. Ja vielä ruotsin kieleen liittyen, täällä tuntuu siltä että kukaan ei koskaan kuuntele toisiaan, haha. Näin siksi, koska todella usein (siis oikeasti koko ajan) kuulee lausetta ”Vad sa du?”. No, kyllähän me suomalaisetkin ollaan koko ajan että ”Häh?” eli ei vissiin olla sen parempia. 

International pubcrawlista jäi kivat tussinjäljet käteen.

 Orientation weekin jälkeen olin jokseenkin huolissani siitä että mistä sitä enää keksii tekemistä. Mutta kuten aiemmillakin viikoilla - tekemistä on riittänyt, mikä on tietysti ihan loistavaa. Lähes joka päivä tulee tehtyä jotain vaihtarikavereiden kanssa, tai sitten itsekseen. Tiistaista on näköjään muodostunut jo ”perinteinen” bilepäivä, aina joku haluaa lähteä Snerikesille, haha. Viime viikolla ei tosiaan pitänyt lähteä mukaan, mutta nämä tyypit on aika hyviä ylipuhumaan. Keskiviikkona oli kauan odotettu international pubcrawl, eli vähän niin kuin kaikki approt Suomessa (mutta Kauppakadun Approhan on tunnetusti se kaikista paras). Valitettavasti tämä tapahtuma oli vähän pettymys, ei kierretty läheskään kaikkia osakuntia läpi ja muutenkin tapahtuma oli ehkä vähän huonosti järjestetty. No, ei se häirinnyt hyvää meininkiä! Teemana oli siis olympialaiset eli piti pukeutua sporttisesti ja/tai sateenkaaren väreihin. Itse luotin juoksutrikoisiin, tennareihin, pinkkiin huppariin, treenipaitaan ja huisin korkeaan ponnariin. Noh, muita ei oikein näyttänyt sitten teema pahemmin kiinnostavan, haha. Kun päästiin yllättävän nopeasti loppubilepaikkaan, alkoi vaan väsyttää ja päätettiin kaverin kanssa lähteä kotiin nukkumaan. Torstaina oli vuorossa biletyksen sijaan illallinen suomalaisen vaihtaritytön luona – oli huippuhyvää kasvislasagnea ja tarte tatinia (jota ei kyllä kumottu) jäätelön kanssa. Nam nam ja kiitos taas Essille! :) Perjantaina käytiin tanssimassa taas Värmlandsilla kirjastossa (en edelleenkään ymmärrä tätä…) ja lauantaina oli sitten vuorossa taas pannukakut ja illemmalla Flogsta. Tällä kertaa ei pyörävahinkoja ja muutenkin meni ihan sujuvasti. Olin kyllä aika hyvä häviämään korttipelejä. Teemana bileissä oli 80- luku, mutta ei mun vaatekaapista mitään värikästä löytynyt, joten oli pakko luottaa aurinkolaseihin ja hölmöihin viiksiin jotka sain lainaan kaverilta (thank you Nick for the moustache!). Sunnuntaina piti mennä katsomaan Suomen peli Kanadaa vastaan. Löydettiin joku baari joka näytti pelin, mutta vaan jossain tilassa joka ei itse asiassa ollut edes auki. Saatiin kuitenkin katsoa peli siellä, joten olo oli ihan kuin olisi ollut VIP. Tietenkin kun tuli tappio niin harmitti, mutta ainakin kanadalainen kaveri oli hyvin innoissaan, luonnollisesti. 

Aurinkoa Uppsalassa :)

Joskus tässä lähiaikoina tulee varmasti myös jokunen teksti englanniksi/ruotsiksi. Ihan vaan huvin vuoksi ja teitä järkyttääkseni (jos tätä blogia nyt kukaan edes lukee). Tällä kertaa jätin pyöräkriisin vol. 3 pois, mutta jos joku ei huomannut facebookista – hajotin taas yhden pyöränlukon. Tai tällä kertaa avaimen, eikä se ollut muuten oma vika! Sen siitä saa kun kysyy apua ohikulkijalta, ne vääntää avaimen käyttökelvottomaksi ja sitten raahataankin pyörää puoli Uppsalaa pyöräliikkeeseen. Olipahan siinäkin kokemus. Ensi kerralla ajattelin kirjoitella vähän tavoistani poiketen vähemmän kuulumisia ja enemmän Suomen ja Ruotsin eroista. Kyllä, niitäkin on pari. Mutta nyt sanon heihei taas ja katsotaan mitä tämä viikko tuo tullessaan. Myös feikkisynttärit lähestyy, ikäkriisiäkö?

Loistavaa (ja toivottavasti aurinkoista) viikkoa kaikille!

-Ansku

Uppsala domkyrkan

Ai helmikuu muka?

Regn och moln

…och nu är det dags att skriva litet igen! Sama loskainen/sateinen sää jatkuu edelleen. Lämpötila on plussan puolella lähes jatkuvasti ja lunta tuntuu olevan koko ajan vain vähemmän ja vähemmän. Oikeastaan enää ei ole lunta ollenkaan, muutama hassu kasa jossain. Välillä pitää muistuttaa itseään erikseen siitä, että nyt on helmikuu eikä huhtikuu. No, ainakin muutamat vaihtarit on iloisia kun ei ole enää ”niin kamalan kylmä” eli -5 tai enemmän.

Fyrisån

Jos yhtään tuntee mua, niin tietää, että inhoan puheiden pitämistä yli kaiken. Luokan edessä seisominen on yksi inhottavimmista tilanteista, kaikki siinä on niin epäluonnollista. Ainakin omasta mielestäni. Mutta jälleen kerran piti kärvistellä läpi 3 minuutin puheen, och förstås på svenska. Aiheena oli Suomen (tähän mennessä) ainoa euroviisuvoitto vuodelta 2006. Sanat vähän karkaili ja puhe oli tosi nopeaa, muuten olen tosi iloinen, että selvisin. Ensi kerralla sitten puheet videoidaan. Huippua. Muutenkin tiistain puhekurssin tunnissa oli hassua se, että se kesti yhteensä 4 tuntia. Oli puhumista, esitelmiä, harjoituksia, vähän lisää puhumista ja esityksiä ja loppuun vielä pienet nauhoitukset. Hullua tämä ruotsalainen opiskelu, haha. Viimeksi ehdin jo mainostaa ehkä elämäni ensimmäistä oikeaa ryhmäliikuntatuntia kuntosalilla. Piti mennä kahden kaverin kanssa, mutta molemmat jäi pois sitten kuitenkin. Nooo, eihän siinä mitään, suunnistin yksikseni Science Parkin kampukselle. Odotukset tunnilta ei ollut kovin korkealla kun nimi oli ”Ass ’n abs”, mutta yllättävän rankka treeni tuli vedettyä. Vähän kummastelin, kun esittelyssä kuitenkin sanottiin tunnin sopivan ihan aloittelijoille. No, ehkä oma kunto on vaan päässyt repsahtamaan. Hope not. Treenin jälkeen kiirehdin kotiin suihkuun ja valmistautumaan tiistain juhlimiseen. Kummaa tässä on kuitenkin se, että olin kotona jo noin klo 18 ja silti oli kamala kiire! Sitten kun tulen takaisin Suomeen, niin menee varmaan taas pieni ikuisuus totutella normaaliin baarikulttuuriin.

Kyllä mä täällä joskus itsekin teen ruokaa :)

Näkymät keittiön ikkunasta

Keskiviikkona oli tarkoitus kierrellä kaupunkia ja räpsiä kuvia omalla kameralla nyt kun se kerran on mahdollista. Mutta yllättäen sekään ei oikein napannut, vaan käytin vapaapäiväni lähes pelkästään laiskotteluun ja hieman kaupungilla kiertelyyn. Salilla onnistuin onneksi kuitenkin käymään ilmaisen kokeiluviikkoni lopun kunniaksi. Salia en ole vielä päättänyt, saattaa olla että päädyn loppujen lopuksi Campus1477: lle, niin paljon tykästyin yhden viikon aikana kuntosalin toimintaan ja tiloihin. Illaksi suuntasimme porukalla Flogstaan tekemään ruokaa. Tarkoitus oli tehdä perinteistä itävaltalaista/saksalaista ruokaa eli spätzeliä. Oikeastaan kukaan ei ollut koskaan tehnyt kyseistä ruokaa koskaan alusta asti itse, joten matkassa oli parikin mutkaa. Taikina ei ollut oikeanlaista ja keittiön sulake pimahti kolme kertaa putkeen kun joku yritti käyttää vedenkeitintä. Loppujen lopuksi meillä oli ihan älytön määrä ruokaa, jota kukaan ei jaksanut syödä vaikka hyvää olikin. Onnistuin myös ensimmäistä kertaa kuulemaan livenä Flogsta Screamin (!!) Eli siis Flogstassa joka päivä klo 22 opiskelijat voivat avata ikkunan/oven ja huutaa niin kovaa kuin lähtee. Näin kuulemma puretaan ahdistusta yms. Aluksi luulin, että koko juttu on pelkkä myytti, koska kukaan ei ollut kuullut sitä. Mutta eiii… ihmiset ihan oikeasti huutaa siellä! Alla esimerkki Flogsta screamista, ei se ihan tuolta kuulostanut, mutta melkein!

Gästrike-Hälsingellä oli torstaina reccemottagning/ welcome dinner kaikille uusille jäsenille, joten pakkohan sinne oli mennä – ilmaista ruokaa tietenkin. Kierrettiin taloa ympäri ja tutustuttiin erilaisiin järjestöihin ja osakunnan toimintaan. Tuli sitten ilmoittauduttua pienellä baarimikko- kurssille, hupsis. Nyt musta sitten tulee oikea drinkkimestari, haha. Illalliseksi oli tarjolla pihviä kastikkeessa, perunamuusia ja pieni salaatti. Oli tosi hyvää, vaikka ruoka olikin ehtinyt vähän kylmettyä kaiken odottelun takia. Laulettiin myös lauluja osakunnan laulukirjasta, oli pari tuttua (esim. Helan går) ja ainakin yksi suomalainen laulu. Muutamassa laulussa oli hauska koreografia, jonka mukana yritettiin sitten heilua parhaan mukaan. Tämän kuun aikana on vielä parit sitsit tulossa niin ehkä sitten oppii laulut ja ruotsalaiset sitsikäytännöt paremmin. Illallisen jälkeen oli tarkoitus siirtyä omaan pubiin viettämään iltaa rennoissa merkeissä. Noh, pubihan oli sitten tupaten täynnä. Löytyi kuitenkin pari kaveria, joiden kanssa lähdettiin lopulta jatkamaan iltaa Stockeniin (Stockholms nation). Kaikkien mukaan Stockenilla on parhaat bileet, mutta jokseenkin ylimielinen meininki. Tähän mielipiteeseen pitää melkein yhtyä, tosin ei ne bileetkään niin hyvät ollut. Baarimikot heitti vaihtorahat tiskille ja narikassa sai odotella vaikka olikin lähes ainoa ihminen viemässä takkiaan. Oli kuitenkin mukava ilta ja näki paljon tuttuja, joten en valita enempää.

Gästrike-Hälsinge :)

Yllättäen perjantaina laiskotti koko päivän, enkä oikein saanut tehtyä mitään järkevää. Ainoastaan kauppareissu onnistui. Illalla joka tapauksessa oli suuntana Värmlands nation, jossa nyt taas oli jotkut bileet. Ei huolta kuitenkaan, en aio jatkaa tällä samalla biletahdilla koko kevättä. Värmlandsinkin puitteet oli tosi siistit (yksi tanssilattia oli kirjastossa!), mutta dj soitti yhtä biisiä vain minuutin ja sitten vaihtoi jo seuraavaan. Eikä se musiikki sillon ainakaan yhtään paremmalta kuulosta. Eilen testattiin GH:n pannukakut ihan itse. Olihan ne hyviä ja erittäin täyttäviä, koko annoksen syöminen oli ihan kunnon urakka. Mutta selvisin kyllä, ei tuo syöminen mikään ongelma ole, hah. Pannareita jonkin aikaa sulateltuani päätin lähteä testailemaan vähän lenkkireittejä eli toisin sanottuna pyörin vaan ympyrää, jotta tavoittelemani juoksulenkin kesto ja pituus tulisi täyteen. Loppuilta menikin risoton, teen ja kortin peluun parissa. Eipä täällä hirveästi mitään erikoista tapahdu, pyöräkin on jopa pysynyt kasassa. Tai no, pari päivää sitten kuului ihmeellistä raksuttavaa ääntä koko ajan, mutta sekin meni ohi. Onneksi. Tänään vielä fikalle ja pitäisi myös jaksaa siivota. Ehkä huomenna menen hankkimaan itselleni jäsenyyden Campus1477:lle ja sitten pääsee toivottavasti taas liikkumaan. Flunssa vähän meinaa taas vaivata, mutta en anna sen häiritä.

 

Värmlands nation

Pannukakkuja!

 

Hejdå!

 

-Ansku