Gasque, fake birthday and another gasque

Apua, musta on tullut vanhus! No ei nyt ihan, tykkään vaan vitsailla asiasta. Eihän sitä ilman syntymäpäivää voi edes vanheta, vai voiko? Suomessa on tottunut aika kauan olemaan samanikäisten ”äiti” kun synttärit sattuu olemaan alkuvuodesta. Täällä sen sijaan oon se junnu, onneksi löytyy vielä nuorempiakin tyyppejä, moi vaan ysineloset ja ysikolmoset. Ja näin alkuun on myös pakko varoittaa, että tämä postaus on sitten lähes pelkkää sitsikertomusta. Viikko sitten oli reccegasque ja eilen international gasque. Nopeasti voin kuitenkin selittää, mitä tässä on tapahtunut viikon aikana. On ollut illallista, leffailtaa, synttäribileet, mutakakun leipomista, puheiden pitämistä tunnilla tiskaamisesta, salilla käymistä, vesisadetta ja tuulta, hengailua kavereiden kanssa ja kaupungilla ravaamista. Eli ihan perus elämää, nyt sitten sitsiraporttiin… Eilen unohtui taas ottaa kuvia joten kaikki sitsikuvat on sitten viime lauantailta.

Helmikuu Uppsalassa, kuvassa Botaniska Trädgården kampuksen lähistöllä

Reccegasque vårtermin 2014.., ainakin nyt viimeistään sai huomata, kuinka ruotsalaiset vetää sitsit läpi vähän eri meiningillä kuin me suomalaiset. Ajattelin, että lauantaina yritän olla tehokas ja ehdottomasti ajoissa, mutta kuinkas kävikään – tuli ihan hirveä kiire. Bussi oli myöhässä ja niin sitten mekin, mutta kaikki oli vielä osakunnissa eikä päärakennuksella. Eli ideana oli siis, että kaikkien osakunnat kokoontuvat ensin omilla rakennuksillaan, jonka jälkeen ”marssitaan” yliopiston päärakennukselle seuraamaan jonkin sortin konsertteja, puheita ja palkitsemisia. Lähdettiin siis Gästrike-Hälsingeltä kävelemään söpössä parijonossa rinnakkain Västgötan ja Östgötan osakuntien kanssa, ja olihan jollain siinä rummutkin, joilla säestettiin meijän marssia. Ja kuinka ollakaan, oltiin ensimmäisinä Universitetshusetin edessä. Vaikka päivä oli tosi lämmin helmikuuksi, meinasi hieman paleltaa tuulen yltyessä ajoittain. Meillä oli ollut aika kova panikointi siitä, että onko meidän vaatteet sopivat ja onko mekon helma tarpeeksi pitkä. Paniikki loppui kuin seinään, kun Stockholmin tyypit tuli paikalle, huh huh kuinka lyhyitä hameita. Jos nyt niitä enää hameiksi tai mekoiksi voi kutsua. Oma asu gasqueille tuli ostettua kokonaan Uppsalasta, eli rahaa paloi taas, upsista. Päärakennuksessa kuunneltiin siis musiikkia, katsottiin yksi näytelmä, kuunneltiin pari tervetuliaispuhetta ja lopuksi palkittiin viime lukukauden osakuntien toiminnassa parhaiten ansioituneet reccet (eli fuksit). Koko tilaisuus oli oikeastaan ruotsiksi, joten vähän kävi sääliksi vaihtarikavereita.

Tilaisuuden jälkeen järjestäydyttiin jälleen jonoihin päärakennuksen eteen ja lähdettiin osakunnittain marssimaan takaisin. Meidän matka vei Västgötalle, jossa oli alkudrinkit. Kauhean kauan ei siellä viihdytty, juuri ja juuri ehdittiin siemailla vähän kuohuviiniä. Seuraavana vuorossa oli tietenkin GH, jossa illallinen järjestettiin. Meidän pöytä (tai ainakin pöydän pääty) oli vaihtarityttöpainotteinen. Ja taas tavattiin lisää suomalaisia. Ihmeteltiin vaan koko ajan kaikkea hienoutta ja sitä kuinka erilaista kaikki oli. Oli kolmet eri aterimet (alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka) ja 4 erilaista lasia (snapsi, olut/siideri, viini ja vesi). Ihan sitsien aluksi laulettiin Gästrike-Hälsingen oma laulu (ihan kuin joku kotiseutulaulu), sitä seurasikin varmaan kaikille suhteellisen tuttu Helan går. Ongelmaksi tässä tuli se, että pitääkö snapsi juoda kerralla loppuun vai mitä ihmettä. Jälkikäteen kuulin, että 1/3 snapsista on hyvä juoda, riittää sitten myöhemmäksikin. No, sitä voi sitten vaan arvata, että mitä meille suomalaisille kävi, haha. Kuitenkin.., alkuruuaksi oli täytettyjä artisokansydämiä (täytteenä munakoisopyrettä) katkarapujen, punajuurisuikaleiden ja aurinkokuivattujen tomaattien (vinegrette-kastikkeen muodossa) kera. Juup, ehkä vähän erilaista kun perus kinkkukiusaus. Pääruokana tarjoiltiin cointreau- marinoitua ankanrintaa ja uunipaistettuja juureksia, tällä kertaa appelsiinikastikkeen ja salaatin kera. Ja juomaksi tuotiin tietenkin punaviiniä. Jälkiruokana oli tällä kertaa suklaagratinoitua persikkatorttua hunajan ja vuohenjuustojäätelön kanssa. Simppeliä kuin mikä, eikö vaan? 

Alkuroka

Pääruoka

Ruokailun lomassa ehdittiin jutella vähän pöytäseurueen kesken, tosin lähes koko ajan oli puheita ja muita meininkejä. Sitsien aikana suoritettiin myös asuntoarvonta kaikkien uusien opiskelijoiden kesken. Kolme onnekasta saa siis pian vuokrakämpät osakunnalta! Gästrike- Hälsingen näytelmäkerho esitti speksin ja kaikista huvittavin (ja paras) ohjelmanumero oli ehkä Västgötan mieskuoro. Kyllähän pojat aika hyvin laulo, haha. Mutta se, mikä oli kummallisinta ja huvittavinta oli se, kun kuoro levittäytyi ympäri salia ja sitten asettuivat polvilleen sattumalta valittujen naisten viereen. Ja arvatkaa vaan kellä kävi taas hyvä tuuri? No niinpä tietenkin. Ja koska mulla on ehkä maailman surkein pokka, niin ei vaan pystynyt olemaan nauramatta kun kaverit hihittelee vieressä ja jätkä laulaa tosi tiiviisti jotain serenadia korvan juuressa. Ja ehkä sillä punaviinilläkin oli jotain osuutta asiaan, mitään en myönnä. Yhtä laulua ennen otettiinkin sitten lautasliinat käsiin ja alettiin taitella niitä johonkin muotoon. Ja yhtäkkiä se hökötys löytyikin omasta päästä. Näytettiin kaikki ihan Minni Hiiriltä, mutta mitäs pienistä. Meidän osakunnan uudet jäsenet saivat itselleen laulukirjan, johon on tapana kerätä kirjoituksia sitsien aikana. Itse sain jo pari kivaa viestiä omaan kirjaan – ja kirjasesta löytyy myös suomenkielisiä lauluja, kuin huippua!

Jälkkäri

Juomakokoelma :D

Jatkot oli sitten Östgötalla, aluksi meininki oli aika laimeaa, eikä oikein jaksanut bilettäminen kiinnostaa. Uudet kengät hiersi mukavasti jalkoja, joten tanssiminenkin oli ajoittain suht kivuliasta. Mutta kyllä me loppujen lopuksi tanssittiin aika paljon. Kuitenkin väsytti pitkän päivän jäljiltä, joten lähdettiin ennen pilkkua laahustamaan kotiin. Kotimatkakin tuntui tosi pitkältä ja uuvuttavalta, meinasi melkein usko loppua kesken, haha. Seuraavana aamuna heräsin kuitenkin pirteänä ja lähdin salille zumbaamaan, mitä ihmettä?

Eilen käytiin sitten tarkastamassa international gasque, vaatimattomat 400 vaihtarin sitsit. Porukkaa oli tosi paljon, ja meininki hieman sekavampaa kuin viikko sitten. Taas tein sen kivan virheen, että kiharsin hiuksia oikein urakalla ja huolellisesti, ja kun meni hetkeksi kosteaan ilmaan niin kaikki lässähti. Hyvä minä, en varmaan ikinä opi… En nyt jaksa kirjottaa eilisillasta niin pitkää kertomusta kuin reccegasqueista. Eilisilta oli siis tunnelmaltaan rennompi, samoin juontajat eli hostit oli leppoisampia (tai no eihän viime lauantaina mitään hosteja edes ollut). Pöytäseurue oli yhtä mukava kuin viimeksi ja juttelu sujui kivasti. Taas tarjoiltiin kolmen ruokalajin illallinen, tällä kertaa västerbotten-juustopiirasta, paistettua lammasta ja ”uunijuureksia” (joka tässä tarkoittaa siis valkosipulikermaperunoita ja yhtä kirsikkatomaattia) sekä mustikkajuustokakkua (nam!). Ohjelmana oli tällä kertaa vain pari puhetta, Uplandin osakunnan orkesterin minikonsertti, tanssiesityksiä ja paljon laulamista. Edelleen ärsytti kun olisi vain halunnut syödä ja jutella rauhassa niin joku keskeyttää saman tien. Mutta sama juttu se on aina suomalaisillakin sitseillä. Eilisessä tarjoilussa oli ehkä pari ongelmaa, varmaan johtuen siitä, että meitä oli niin paljon. Kaikki sai kuitenkin ruokaa ja juomaa, mihin pitää olla tyytyväinen. Ja paljon kaverit kyseli, että kumpi gasque oli parempi. Ihan mahdoton sanoa, toisaalta GH:n (ruoka parempaa ja järjestelyt onnistuneet) mutta toisaalta taas international gasque (parempi ohjelma, rennompi meininki ja paaaaaaljon tuttuja). Jatkot oli myös eilen paremmat, muistin jopa vaihtaa converset jalkaan niin ei ollut kenkäongelmaa enää. 

Eipä tässä sen kummempia, mä oon siis taas vuoden vanhempi (ainakin melkein!) Feikkisynttäreiden kunniaksi kävin rääkkäämässä itteäni salilla (huh huh) ja onnistuin hajottamaan hiustenkuivaajan (oikeasti, miten voinkin olla näin taitava hajottamaan kaiken?). Jotkut muistivat onnitellakin, ja pari korttia tuli postilaatikosta.  Yksi kaveri tuli ihan varta vasten soittamaan ovikelloa toivottaakseen hyvää syntymäpäivää (thank you Jasper for the birthday greeting!!)Sitten tuli tietenkin taas vastineeksi sitä kettuilua… tiedän, että olen kamala huijari ja vasta viisivuotias. Mutta eilen illalla gasqueilla ihanat vaihtarikaverit onnittelivat ja sitsien aikana laulettiin onnittelulaulu kaikille, jotka on syntynyt joko 28:s tai 29:s päivä. En tiedä oliko muita karkauspäivän lapsia, mutta laulu oli kuitenkin niin kiva! Etenkin kun kaverit sanoivat jälkikäteen että lauloivat ”happy birthday, Anniina”, haha, ihan huippua. Mutta ehkä vielä parempaa oli kahden hollantilaisen kaverin synttärilaulu puolen yön aikaan, tietenkin hollanniksi. Enhän mä tietenkään mitään ymmärtänyt, mutta ajatus on tärkein. Sain myös lahjaksi jonkun baarimikon tekemän erikoisshotin, ei mitään hajua mitä siinä oli, aika tujua tavaraa kuitenkin. Tähän väliin kuitenkin KIITOS onnitteluista, ootte kaikki ihan huippuja! Eipä haittaa yhtään ”vanheta” enää :)

Ja tänään juhlitaan Essin kanssa yhteisiä synttäreitä kavereiden kera, varmasti hauska ilta tiedossa! Nyt tuli vähän huonoa tekstiä ja selitystä, ehkä ensi kerralla paremmin…Lupaan ainakin yrittää. Kivaa viikonloppua! xx

-Ansku (ikää huimat viisi ja puoli vuotta)