Apua, musta on tullut vanhus! No ei nyt ihan, tykkään vaan vitsailla asiasta. Eihän sitä ilman syntymäpäivää voi edes vanheta, vai voiko? Suomessa on tottunut aika kauan olemaan samanikäisten ”äiti” kun synttärit sattuu olemaan alkuvuodesta. Täällä sen sijaan oon se junnu, onneksi löytyy vielä nuorempiakin tyyppejä, moi vaan ysineloset ja ysikolmoset. Ja näin alkuun on myös pakko varoittaa, että tämä postaus on sitten lähes pelkkää sitsikertomusta. Viikko sitten oli reccegasque ja eilen international gasque. Nopeasti voin kuitenkin selittää, mitä tässä on tapahtunut viikon aikana. On ollut illallista, leffailtaa, synttäribileet, mutakakun leipomista, puheiden pitämistä tunnilla tiskaamisesta, salilla käymistä, vesisadetta ja tuulta, hengailua kavereiden kanssa ja kaupungilla ravaamista. Eli ihan perus elämää, nyt sitten sitsiraporttiin… Eilen unohtui taas ottaa kuvia joten kaikki sitsikuvat on sitten viime lauantailta.
Helmikuu Uppsalassa, kuvassa Botaniska Trädgården kampuksen lähistöllä |
Reccegasque vårtermin 2014.., ainakin nyt viimeistään sai huomata, kuinka ruotsalaiset vetää sitsit läpi vähän eri meiningillä kuin me suomalaiset. Ajattelin, että lauantaina yritän olla tehokas ja ehdottomasti ajoissa, mutta kuinkas kävikään – tuli ihan hirveä kiire. Bussi oli myöhässä ja niin sitten mekin, mutta kaikki oli vielä osakunnissa eikä päärakennuksella. Eli ideana oli siis, että kaikkien osakunnat kokoontuvat ensin omilla rakennuksillaan, jonka jälkeen ”marssitaan” yliopiston päärakennukselle seuraamaan jonkin sortin konsertteja, puheita ja palkitsemisia. Lähdettiin siis Gästrike-Hälsingeltä kävelemään söpössä parijonossa rinnakkain Västgötan ja Östgötan osakuntien kanssa, ja olihan jollain siinä rummutkin, joilla säestettiin meijän marssia. Ja kuinka ollakaan, oltiin ensimmäisinä Universitetshusetin edessä. Vaikka päivä oli tosi lämmin helmikuuksi, meinasi hieman paleltaa tuulen yltyessä ajoittain. Meillä oli ollut aika kova panikointi siitä, että onko meidän vaatteet sopivat ja onko mekon helma tarpeeksi pitkä. Paniikki loppui kuin seinään, kun Stockholmin tyypit tuli paikalle, huh huh kuinka lyhyitä hameita. Jos nyt niitä enää hameiksi tai mekoiksi voi kutsua. Oma asu gasqueille tuli ostettua kokonaan Uppsalasta, eli rahaa paloi taas, upsista. Päärakennuksessa kuunneltiin siis musiikkia, katsottiin yksi näytelmä, kuunneltiin pari tervetuliaispuhetta ja lopuksi palkittiin viime lukukauden osakuntien toiminnassa parhaiten ansioituneet reccet (eli fuksit). Koko tilaisuus oli oikeastaan ruotsiksi, joten vähän kävi sääliksi vaihtarikavereita.
Tilaisuuden
jälkeen järjestäydyttiin jälleen jonoihin päärakennuksen eteen ja lähdettiin
osakunnittain marssimaan takaisin. Meidän matka vei Västgötalle, jossa oli
alkudrinkit. Kauhean kauan ei siellä viihdytty, juuri ja juuri ehdittiin
siemailla vähän kuohuviiniä. Seuraavana vuorossa oli tietenkin GH, jossa
illallinen järjestettiin. Meidän pöytä (tai ainakin pöydän pääty) oli
vaihtarityttöpainotteinen. Ja taas tavattiin lisää suomalaisia. Ihmeteltiin
vaan koko ajan kaikkea hienoutta ja sitä kuinka erilaista kaikki oli. Oli
kolmet eri aterimet (alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka) ja 4 erilaista lasia
(snapsi, olut/siideri, viini ja vesi). Ihan sitsien aluksi laulettiin
Gästrike-Hälsingen oma laulu (ihan kuin joku kotiseutulaulu), sitä seurasikin
varmaan kaikille suhteellisen tuttu Helan går. Ongelmaksi tässä tuli se, että
pitääkö snapsi juoda kerralla loppuun vai mitä ihmettä. Jälkikäteen kuulin,
että 1/3 snapsista on hyvä juoda, riittää sitten myöhemmäksikin. No, sitä voi
sitten vaan arvata, että mitä meille suomalaisille kävi, haha. Kuitenkin..,
alkuruuaksi oli täytettyjä artisokansydämiä (täytteenä munakoisopyrettä)
katkarapujen, punajuurisuikaleiden ja aurinkokuivattujen tomaattien
(vinegrette-kastikkeen muodossa) kera. Juup, ehkä vähän erilaista kun perus
kinkkukiusaus. Pääruokana tarjoiltiin cointreau- marinoitua ankanrintaa ja
uunipaistettuja juureksia, tällä kertaa appelsiinikastikkeen ja salaatin kera.
Ja juomaksi tuotiin tietenkin punaviiniä. Jälkiruokana oli tällä kertaa
suklaagratinoitua persikkatorttua hunajan ja vuohenjuustojäätelön kanssa.
Simppeliä kuin mikä, eikö vaan?
Alkuroka |
Pääruoka |
Ruokailun lomassa
ehdittiin jutella vähän pöytäseurueen kesken, tosin lähes koko ajan oli puheita
ja muita meininkejä. Sitsien aikana suoritettiin myös asuntoarvonta kaikkien
uusien opiskelijoiden kesken. Kolme onnekasta saa siis pian vuokrakämpät
osakunnalta! Gästrike- Hälsingen näytelmäkerho esitti speksin ja kaikista
huvittavin (ja paras) ohjelmanumero oli ehkä Västgötan mieskuoro. Kyllähän
pojat aika hyvin laulo, haha. Mutta se, mikä oli kummallisinta ja huvittavinta
oli se, kun kuoro levittäytyi ympäri salia ja sitten asettuivat polvilleen
sattumalta valittujen naisten viereen. Ja arvatkaa vaan kellä kävi taas hyvä
tuuri? No niinpä tietenkin. Ja koska mulla on ehkä maailman surkein pokka, niin
ei vaan pystynyt olemaan nauramatta kun kaverit hihittelee vieressä ja jätkä
laulaa tosi tiiviisti jotain serenadia korvan juuressa. Ja ehkä sillä
punaviinilläkin oli jotain osuutta asiaan, mitään en myönnä. Yhtä laulua ennen
otettiinkin sitten lautasliinat käsiin ja alettiin taitella niitä johonkin
muotoon. Ja yhtäkkiä se hökötys löytyikin omasta päästä. Näytettiin kaikki ihan
Minni Hiiriltä, mutta mitäs pienistä. Meidän osakunnan uudet jäsenet saivat
itselleen laulukirjan, johon on tapana kerätä kirjoituksia sitsien aikana. Itse
sain jo pari kivaa viestiä omaan kirjaan – ja kirjasesta löytyy myös
suomenkielisiä lauluja, kuin huippua!
Jälkkäri |
Juomakokoelma :D |
Eilen käytiin
sitten tarkastamassa international gasque, vaatimattomat 400 vaihtarin sitsit.
Porukkaa oli tosi paljon, ja meininki hieman sekavampaa kuin viikko sitten.
Taas tein sen kivan virheen, että kiharsin hiuksia oikein urakalla ja
huolellisesti, ja kun meni hetkeksi kosteaan ilmaan niin kaikki lässähti. Hyvä
minä, en varmaan ikinä opi… En nyt jaksa kirjottaa eilisillasta niin pitkää
kertomusta kuin reccegasqueista. Eilisilta oli siis tunnelmaltaan rennompi,
samoin juontajat eli hostit oli leppoisampia (tai no eihän viime lauantaina
mitään hosteja edes ollut). Pöytäseurue oli yhtä mukava kuin viimeksi ja
juttelu sujui kivasti. Taas tarjoiltiin kolmen ruokalajin illallinen, tällä
kertaa västerbotten-juustopiirasta, paistettua lammasta ja ”uunijuureksia”
(joka tässä tarkoittaa siis valkosipulikermaperunoita ja yhtä
kirsikkatomaattia) sekä mustikkajuustokakkua (nam!). Ohjelmana oli tällä kertaa
vain pari puhetta, Uplandin osakunnan orkesterin minikonsertti, tanssiesityksiä
ja paljon laulamista. Edelleen ärsytti kun olisi vain halunnut syödä ja jutella
rauhassa niin joku keskeyttää saman tien. Mutta sama juttu se on aina
suomalaisillakin sitseillä. Eilisessä tarjoilussa oli ehkä pari ongelmaa,
varmaan johtuen siitä, että meitä oli niin paljon. Kaikki sai kuitenkin ruokaa
ja juomaa, mihin pitää olla tyytyväinen. Ja paljon kaverit kyseli, että kumpi
gasque oli parempi. Ihan mahdoton sanoa, toisaalta GH:n (ruoka parempaa ja järjestelyt
onnistuneet) mutta toisaalta taas international gasque (parempi ohjelma,
rennompi meininki ja paaaaaaljon tuttuja). Jatkot oli myös eilen paremmat,
muistin jopa vaihtaa converset jalkaan niin ei ollut kenkäongelmaa enää.
Eipä tässä sen
kummempia, mä oon siis taas vuoden vanhempi (ainakin melkein!) Feikkisynttäreiden
kunniaksi kävin rääkkäämässä itteäni salilla (huh huh) ja onnistuin hajottamaan
hiustenkuivaajan (oikeasti, miten voinkin olla näin taitava hajottamaan kaiken?).
Jotkut muistivat onnitellakin, ja pari korttia tuli postilaatikosta. Yksi kaveri tuli ihan varta vasten soittamaan
ovikelloa toivottaakseen hyvää syntymäpäivää (thank you Jasper for the birthday
greeting!!)Sitten
tuli tietenkin taas vastineeksi sitä kettuilua… tiedän, että olen kamala
huijari ja vasta viisivuotias. Mutta eilen illalla gasqueilla ihanat
vaihtarikaverit onnittelivat ja sitsien aikana laulettiin onnittelulaulu
kaikille, jotka on syntynyt joko 28:s tai 29:s päivä. En tiedä oliko muita
karkauspäivän lapsia, mutta laulu oli kuitenkin niin kiva! Etenkin kun kaverit
sanoivat jälkikäteen että lauloivat ”happy birthday, Anniina”, haha, ihan
huippua. Mutta ehkä vielä parempaa oli kahden hollantilaisen kaverin
synttärilaulu puolen yön aikaan, tietenkin hollanniksi. Enhän mä tietenkään
mitään ymmärtänyt, mutta ajatus on tärkein. Sain myös lahjaksi jonkun
baarimikon tekemän erikoisshotin, ei mitään hajua mitä siinä oli, aika tujua
tavaraa kuitenkin. Tähän väliin kuitenkin KIITOS onnitteluista, ootte kaikki
ihan huippuja! Eipä haittaa yhtään ”vanheta” enää :)
Ja tänään
juhlitaan Essin kanssa yhteisiä synttäreitä kavereiden kera, varmasti hauska
ilta tiedossa! Nyt tuli vähän huonoa tekstiä ja selitystä, ehkä ensi kerralla
paremmin…Lupaan ainakin yrittää. Kivaa viikonloppua! xx
-Ansku (ikää huimat viisi ja puoli vuotta)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti