Ai kevät jo?

Hejhej!

Vieläkin häiritsee tuo, että ruotsalaiset sanoo aina ”hejhej” eikä ”hej”. Jos sanoo hej vaan kerran niin tuntuu, että heti katotaan vähän kieroon. Mutta tupla-hej on mulle vaan ihan liikaa, sehän tarkoittaa selkeästi että ”heippa, mä tästä lähden nyt”… No kuitenkin, arki Uppsalassa sujuu edelleen hyvin, täällä ollaan jo aika keväisissä tunnelmissa. Aurinko paistaa, näkyy vihreää nurmikkoa ja linnutkin laulaa. Kelpaa mulle varsin hyvin, ei oo ikävä Suomen loskaista kevättä. Pari päivää täällä vaan oli hirveän kova tuuli, ei meinannut päästä pyörällä eteenpäin. Ja varma kevään merkkihän on tietty se, että näkee kun hiekkaa harjataan kaduilta pois - check! Ja sitten pöllyää kaikki hiekat ja pölyt silmille, huippua.

Lahjaksi saadut kukat :)

Kuten viimeksi jo sanoin- ”vanheneminen” ei ollut ollenkaan niin paha juttu, ikäkriisikin unohtui kokonaan. Varmaan sen takia, että täällä kaikki oli vaan ”voi että, täytät vasta 22, niin älyttömän pieni vielä”, kun taas Suomessa joutuisi kuulemaan läppää eläkkeestä tai muuta vastaavaa. Double birthday party sujui kuitenkin tosi hyvin. Alkupäivä meni ostoksia tehdessä ja tietenkin leipoessa. Tuli hommattua ehkä vähän liikaa ruokaa, meillä oli brita-kakku (niiiiiiin hyvää), laskiaispullia (mantelimassalla ja hillolla), kunnon ruisleipää Suomesta, salmiakkia ja sipsejä. Lisäksi yksi kaveri oli tehnyt kakun meille. Saatiin myös lahjoja (!!) Tuli kukkia, kuohuviiniä, karkkia, hollantilaisia keksejä (stroopwafels – joo en minäkään tiedä..), vähän salmaria ja viiksien muotoinen korkkiruuvi-pullonavaaja.  Ajateltiin järkyttää vieraat tarjoamalla salmari-shotti heti ovella, mutta eihän ne sitten järkyttynytkään - hitto. Oli kuulemma hyvää, haha. Mutta kas kummaa, kun salmiakki ei pelkkänä karkkina sitten maistunutkaan. Muista leivonnaisista ilmeisesti kuitenkin tykättiin paljon- vad bra. Pelattiin myös beer pongia korridoorin lattialla, meikä tietenkin hävisi. No, vastustajalla oli aloittelijan tuuria, vai miten se menikään?  Onneksi mitään ei mennyt rikki ja siivoaminenkin sujui ilmeisesti helposti. Loppuilta vietettiin toisissa syntymäpäiväjuhlissa viereisessä talossa, sielläkin juhlittiin samaa ikävuotta kuin minä, eli löytyy noita muitakin junioreita, thank god. 

Kakku tekovaiheessa

Tässä viikossa ei nyt taaskaan ole ollut mitään hirveän ihmeellistä. Täällä mä nyt asun ja elän – hirveän vaikea keksiä liibalaabaa jokapäiväisestä elämästä, anteeksi jos menee tosi tylsäksi. Ihana rämäpyöräni meinasi taas alkaa reistailemaan, kuului aina ihan jäätävä meteli kun pyöräili. Mutta ketjuöljy pelasti - tällä kertaa. Olin varmaan aika huvittava näky kun yritin huoltaa pyörää, enhän mä ole ikinä tietenkään tehnyt mitään vastaavaa. On se vaan niin kätevää kun kotona iskä pitää aina huolta mun mummopyörästä :) Ehkä sitä vois joskus opetella tekemään jotain myös itse (Obs! Tämä nyt sitten on sitä sarkasmia...) Muuten olen tällä viikolla käynyt suhteellisen paljon ahkeroimassa salilla. Uusi suosikkiryhmäliikuntakin löytyi! Tai no jos kunnon rääkkiä kaipaa, niin ainakin nyt tiedän minne mennä keskiviikkoiltana. Tunnin nimi oli Strength and sprint, joka jo ehkä vähän varoittaa tulevasta. Eli siis juostiin paaaaaljon täysvauhtisia spurtteja ja tehtiin yllättävän rankkoja lihaskuntosarjoja. Olin kyllä ihan loppu sen tunnin jälkeen, mutta niin iloinen myös. Tuli etäisesti mieleen graniitin treenit, joita tässä on jo vähän kaivannut! Torstaina ei sitten jalka noussutkaan niin kevyesti, kun piti portaita ravata yliopistolla ja tietenkin kotona. Mutta pakko sanoa, että olen ihan hurahtanut nyt tähän salilla käymiseen ja ryhmäliikuntoihin, katotaan miten pärjään sitten kun palaan Suomeen. Liikunnalle onkin ollut tarvetta, kun muutenhan homma voisi lähteä ihan käsistä kun koko ajan vaan syödään ja noh… juhlitaan. 

Opiskelu nyt sujuu miten sujuu. Vähän meinaa tylsistyä noihin kahteen kurssiin. Yksi kaveri kysyi vähän aikaa sitten että ”niin millon sä nyt alat oikein opiskella?”. Voi kun tietäisi, varmaan huhtikuussa kun saa vähän lisää tekemistä 2 kurssin muodossa. Sitten varmaan hukun työmäärään, toivottavasti en niin ehtisi nauttia myös Uppsalan keväästä (vai onkohan täällä jo täysi kesä siinä vaiheessa?). Jotenkin kuitenkin onnistun olemaan välillä ihan täysin pihalla kaikesta, unohtuu läksyt ja tulee typeriä virheitä ja sitten vaan ärsyttää. Pitäisköhän sitä ryhdistäytyä? Kun on niin vähän tekemistä, on hankala pitää järjestystä yllä, oonkohan ainoa joka on tätä mieltä? No mutta ei huolta- kyllä mä pärjään. Paitsi että aina täältä löytää jotain lisäongelmia, uusimpana postin toiminta. Meni siinäkin jonkin aikaa selvittää, että mistäs ne postimerkit löytää ja sitten kun niistä oli maksanut pienen omaisuuden, niin en meinannut löytää postilaatikkoa mistään keskustasta. Löytyi kuitenkin. Eli tämähän tarkoittaa sitä, että joku onnellinen saa kohta postia Ruotsista! Tulee sitä postia varmaan lisääkin kevään myötä, ingen panik. Ja ihan näin totaalisen randomisti btw: askarreltiin Keskisuomalaisen avulla hieno syntymäpäiväkortti saksalaiselle kaverille. Leikattiin talteen tietty kaikki parhaat suomenkieliset lauseet. Hieman oli ehkä hämmentynyt ilme tyypillä kun näki kortin, mutta taisi tykätä :)

Tänään sitten onkin vuorossa Uppsala Beer Pong Open 2014. Whoop whoop. Eli siis kyseessä on Uppsalan suurin beer pong- turnaus, tiimejä on yhteensä 96 ja turnaus kestää koko päivän. Minä ja Essi ollaan tiimi ja hienot asutkin saatiin koottua, jos nyt edes yksi peli onnistuttaisiin voittamaan, haha. Ollaan me vähän harjoiteltukin, jos nyt vaikka joskus se pelin loppuvaihe sujuisi vähän nopeammin… Yhteen kuppiin osuminen on nimittäin aika haastavaa meille. Wish us luck!

-Ansku

PS. Hyvää naistenpäivää! :) 
P.P.S Bongasin ICAsta pakasteavokadoja- mitä ihmettä ruotsalaiset??