Om studier, namnproblem och vardagsliv

Hej hej!

Nyt vihdoin on mullakin alkanut opiskelu Uppsalan yliopistossa, wuhuu! Ensimmäinen kurssi alkoi eilen klo 10:15 ja on nimeltään Muntlig Språkfärdighet.  Käytännössä tulee olemaan aika samanlainen kurssi kuin ruotsin perusopintoihin kuuluva ääntämis- ja puhekurssi. Luultavasti sisältö on ihan täsmälleen sama ja kurssi on lähinnä itselleni pelkkää vanhan kertaamista. Mutta mikäs siinä, kertaamalla oppii paremmin! Ja ääntämisessä on aina jotain parannettavaa, ainakin omasta mielestä. Joten ihan innolla aloitin tänä aamuna kyseisen kurssin. Ensimmäisenä tehtävänä on pitää lyhyt puhe jostain tärkeästä tapahtumasta kotimaansa historiasta. Hmm, ideoita? Toinen tällä viikolla alkava kurssi on Skriftlig språkfärdighet, jota en odota kovin innoissani. Toki on hyvä parantaa kirjoitustaitoja ruotsiksi, mutta tuntuu olevan taas ihan peruskauraa. Toivottavasti kurssi onnistuu yllättämään minut positiivisesti tehtävillään! Pessimisti ei ainakaan tule pettymään, hah. 

Aamunäkymät ikkunasta

 Suomessa olen tottunut olemaan luennoilla ihanan läsnäolopakon takia n.10-12 tuntia. Tämän lisäksi on ollut vähintään 15 tuntia töitä ja futistreenit 3-4 kertaa viikossa. Nyt olen ihan hämilläni kun on niin paljon vapaa-aikaa, sillä luennot vievät viikosta yhteensä vain 4-6 tuntia! Eli tulkaahan vierailemaan Uppsalaan, multa kyllä löytyy aikaa toimia turistioppaana :) Tietty itsenäinen opiskelu on tuttu käsite, mutta hieman vaikea siltikään uskoa että opiskelusta riittäisi tekemistä kovin monelle tunnille. Positiivista on se, että on paljon aikaa tutustua kaupunkiin ja nähdä kavereita. Lähiaikoina olisi tarkoitus hankkia salijäsenyys jostain, niin pääsisi liikkumaan säännöllisesti, ettei pääse repsahtamaan ihan rapakuntoon. Uppsalan yliopistollakin on ns. yliopistoliikunta, nimeltään Campus 1477. Hinta kyseisellä liikuntakeskuksella on kuitenkin aika suolainen verrattuna Jyväskylän meininkiin, vaikka en ole ostanut liikuntatarraa kertaakaan. Sain kuitenkin pari suositusta keskustassa olevista saleista ja liikuntakeskuksista, joissa on edullinen hinta opiskelijoille. Pitää vielä vähän miettiä, että mihin sitä lähtee mukaan. Ylihuomenna on viimeinen päivä, jolloin voi lunastaa itselleen ilmaisen kokeiluviikon yliopiston liikuntakeskuksessa. Myös nationeilla on liikuntatoimintaa, mutta lajitarjonta rajoittuu usein koripalloon, salibandyyn ja futsaliin (jota jostain syystä inhoan). Lisäksi meillä on oma sali tässä asuntokohteessa. Tosin kyseinen sali on auki vain 2 tuntia päivässä (17-19) ilmeisesti remontin takia. Eiköhän tämä liikuntaongelmakin tästä ratkea, ainakin voi pyöräillä ja lenkkeillä ennen kuin tekee lopullisen päätöksen. 

En olekaan varmaan vielä kirjoitellut tänne itseäni piinaavasta nimiongelmasta. Anniina on näköjään ihan jäätävän hankala nimi ulkomaalaisille. Kun tapaa uusia ihmisiä ja esittelee itsensä ensimmäistä kertaa, keskustelu menee yleensä jotakuinkin näin:

-Hi! Nice to meet you, what’s your name?

-Hi, I’m Anniina

- I’m sorry WHAT?

- Anniina. A-N-N-I-I-N-A

- Anii…??

- Not quite. It’s Anniina with two N’s and two I’s in the beginning.

- Oh. Annnniiiina.

- That’s sounds about right :)

Ja sitten kun kerron olevani kotoisin Suomesta niin yhtäkkiä nimessäkin on enemmän järkeä. Finnish people and their crazy names… Ymmärrän kyllä ulkomaalaisten nimien hankaluuden, itsekin olen ollut ihan huuli pyöreänä hollantilaisten nimien (+ sen ääntämisen) kanssa. Kuitenkin on erittäin huvittavaa ja myös ärsyttävää, että yliopistolla suomalaisia nimiä ei hallita ollenkaan. Kuinka hankalaa on käyttää copypastea? Olen itse kirjoittanut oman nimeni hakupapereihin varmasti oikein. Tietenkin on mahdollista että joku ruotsalainen on luullut kahta konsonanttia ja kahta vokaalia peräkkäin kirjoitusvirheeksi, koska niinhän ei voi olla ruotsin kielessä. Tähän mennessä olen ollut Annina, Aniina, Anni, Anina ja mitäköhän vielä. Viime torstain rekisteröinnissäkin opinto-ohjaaja oli hämillään huomatessaan mun nimen listasta. En osannut tietenkään reagoida johonkin Aniii- nimeen, kysyin kuitenkin että ”Ursäkta, vad var det?”. Vastaus oli aiemman toistoa ja sitten kerroin kuinka nimeni pitäisi ääntää/kirjoittaa. Sitä seurasikin toteamus: ”Aha, de här finska namn…”. Just det. 

Varokaa kissoja :)

Suomalaisia on täällä tosiaan aika paljon, itse olen törmännyt ainakin kahteenkymmeneen. Erityisesti tuo edellä mainittu puhekurssi on aika suosittu suomalaisten opiskelijoiden keskuudessa. Suomeakin tulee siis puhuttua jonkin verran. Lisäksi Uppsalassa on oma ns. järjestö suomalaisille opiskelijoille eli UPSO (Uppsalan suomalaiset opiskelijat, loogista). Mutta paljon löytyy myös saksaa puhuvia opiskelijoita, eli tyyppejä Saksasta, Itävallasta ja Sveitsistä. Olen muutamalle myöntänyt, että osaan vähän saksaa, mutta kovin montaa saksankielistä keskustelua ei ole tullut käytyä. Sen sijaan tyydyn kuuntelemaan saksalaisten keskusteluja ja yritän tajuta, mistä puhutaan.( Ainiin ja tapasin yhden saksalaisen pojan joka opiskelee suomea, niin siistiä!) Englannilla menee edelleen useimmat päivät, toki on piristävää kun yliopistolla puhutaan pelkästään ruotsia. Maanantaiaamuna yllätyin kuitenkin aika pahasti kun oma ovikello soi ja hetken päästä joku koputti jo huoneeni oveen. No, siellä oli huoltomies, joka tuli korjaamaan patterin. Oli niin huvittavaa kun jätkällä ei ollut mitään tietoa, että puhuako ruotsia vai englantia niin sanoin vaan, että ruotsilla vaan. Tietenkin sekin oli vähän ongelmallista kun en itse tiedä/muista mitään teknisiä sanoja edes suomeksi, puhumattakaan ruotsista tai englannista. Huoltomies kuitenkin ymmärsi selitykseni ja patteri tuli korjattua, vaikka täällä on edelleen aika kylmä. Pitäis varmaan ostaa matto jostain, ettei jäädy lattiaan kiinni. Yksi maanantain huvittavimmista asioista oli ruotsinkielinen keskustelu jehovan todistajien kanssa. Ovikello siis soi taas kerran ja italialainen kämppikseni meni avaamaan. Ovella oli kaksi naista, jotka alkoivat puhua nopeaa ruotsia, mihin kämppis tietenkin tokaisi että ”Sorry, I don’t speak Swedish”. Koska en tiennyt millä asialla tuntemattomat naiset olivat, päätin mennä tulkiksi. Ja ihan mukava ruotsinkielinen keskustelu olikin, kunnes toinen naisista kysyi että halusimmeko kuulla heidän sanomaansa. Sitten huomasin Vakttornet- lehden ja totesin nopeasti ”nej, tack”. Ja sitten ovi kiinni. Mutta kyllä mä käytän tilaisuudet hyväksi jos vaan voi kehittää ruotsin puhumista, eli tervetuloa vaan, att snacka lite svenska är alltid bra!

Nam!

Muuten tässä parin päivän aikana ollaan voitettu pubivisa, surffailtu ympäri kaupunkia ja käyty vohvelibuffetissa (!!)Liityin maanantaina jopa jäseneksi Gästrike-Hälsingeen, jee! Oon niin innoissani tästä nyt! Ensi viikolla meillä on tervetuliaisillallinen uusille jäsenille ja sen jälkeen sitsejä ja olutmaisteluja yms. Ja nationin kautta saa ehkä vähän töitäkin. Palkka ei välttämättä ole mikään huippu (n.30 kr/h), mutta tapaa ainakin uusia ihmisiä ja oppii uutta, eikä tarvitse jäädä kotiin makaamaan. Ehkä musta tulee baarimikko, haha (niin GH on muuten sitten se, jolla on 200 oluen + 20-30 viskin pubi, jos pääsi unohtumaan). Lisätietoa tuosta linkistä : http://ghnation.weebly.com/ Sain myös pestyä ensimmäisen kerran pyykkiä, mikä oli tosi helppoa kun pesukoneet on samanlaisia kuin vanhan kämpän pesutuvassa. Piti myös testata ruuanlaittoa omalla kämpällä. Sekin sujui ihan hyvin, tosin kaikki välineet piti tiskata ehkä kolmesti ennen kuin uskalsin tehdä mitään enempää.

Eilen illalla kävin ensimmäistä kertaa vähän isommissa nationin järkkäämissä bileissä. Vaikka oli tiistai, niin porukkaa oli ihan hullusti! Ja ruotsalaiset meni ihan sekaisin aina kun soi Aviciita tai jotain muuta ruotsalaista musiikkia. Tilat oli kyllä hienot, kuten täällä usein on. Ainoa huono oli se, että ei voinut oikein missään jutella, koska meteli oli ihan älytön. Lisäksi musiikki nyt oli mitä oli, kohta kaipaan Ruman ja Freetimen musiikkia, jos joutuu pelkkiä listahittejä kuuntelemaan, no mutta ”pakon edessä” pystyy.. Pyöräkin meinasi kadota eilen, mutta oikeastaan se ei edes ollut hukassa, sillä aloin vaistomaisesti etsiä suomipyörääni, hyvä minä…

Tiistai-illan partyt

Katsotaan mitä huomenna alkava kurssi tuo tullessaan, toivottavasti motivaatiota! Ja nyt on muuten tilattu uusi kameran laturi, saa nähdä löytääkö perille… Eli jos tulee laturi niin tulee ehkä joskus myös parempia kuvia :)

Puss och kram!

-Ansku