Vad sa du?

Oho, nyt meni sitten ensimmäisen kerran ns. pidempi aika kirjoittamisesta. Jotenkin unohtunut ihan totaalisesti päivittää tänne mitään kun on ollut niin kauhea kiire joka paikkaan. No oikeasti ei ole ollut, olen vain ollut laiska, anteeksi siitä. Parin päivän ajan myös flunssa paheni paljon, joten se oli sitten lähes päikkäreitä ja särkylääkkeitä koko päivän. Mutta nyt ajattelin taas vähän tarinoida lisää elämästäni täällä kevään valtaamassa Uppsalassa. Tosiaan, lämmintä on… noin +4 astetta joka päivä, joten toppatakki on ollut viime aikoina vähäisessä käytössä.

Yhtenä päivänä joku oli päättänyt repiä kaikki meidän talon ilmoitustaululta kaikki julisteet alas.

Maanantaina siis liityin vihdoin ja viimein kuntosalille, Campus 1477:lle siis. Kaverit sai ylipuhuttua, haha. Nyt yritän siis käydä usein salilla ja laadin joka viikolle aikataulun, että pysyn ruodussa. Harmi kun ei oikein ole ketään muutakaan vahtimassa, että liikkuu tarpeeksi. Huvittavaa tässä salilla käymisessä on se, että ”pari” kaveria on myöskin jäseninä samalla salilla ja sitten he aina jaksaa vinkua, että mennään yhdessä treenaamaan. Ja siihen sanon yleensä aina, että sori tykkään enemmän treenata yksin. Tai no, eihän treenikaveri nyt välttämättä olisi pahaksi, mutta jotenkin olen aina ollut vähän enemmän sellainen että juoksen yksin ja teen muutkin omatoimiset treenit yksin. On aina ollut sellainen tunne, että niin pystyy keskittymään paremmin omaan tekemiseen. Mutta ehkä muutan joskus tapojani ja lähden kavereiden kanssa salille. Ryhmäliikunnat on ollut ihan huippuja, ja yllättävän rankkoja! Mutta se on vaan hyvä, ettei pääse menemään liian helpoksi.

Opiskelijakortti! Jos siitä nyt saa mitään selvää...

Ja jottei menisi nyt ihan pelkäksi liikunta- ja treenaamishöpinäksi… on täällä muutakin tehty. Haha. Sain muistaakseni tiistaina opiskelijakortin. Nyt ei ole enää tarvinnut säilyttää sitä typerää väliaikaista paperiläpyskää joka meinasi koko ajan hukkua jonnekin. Eikä se paperilappu ollut edes oikea opiskelijakortti, koska sillä ei välttämättä saanut opiskelija-alennuksia kaupoissa. Hmph, onpas hyväkin systeemi taas. Toinen itseäni toistuvasti rasittava juttu on ollut tässä pari viikkoa palkka. Kun ilmoittauduin töihin, ajattelin että ”Hei vähän kivaa, yksinkertaista ja helppoa, varmaan palkanmaksukin menee samalla tavalla”. No eikä mene. Ensin ei pitänyt olla mitään ongelmaa sen kanssa, että ei ole ruotsalaista tilinumeroa eikä oikeaa ruotsalaista henkilötunnusta/veronumeroa, vaan palkka voidaan kyllä maksaa käteisenä. Piti kuitenkin täyttää joku lomake että ”enhaluamaksaaveroja”, eihän siinä mitään… Mutta nyt palkkaa ei voi saada edes käteisenä ennen kuin on veronumero tai sitten ruotsalainen henkilönumero. Vad fint! Eli ehkä tässä joku päivä raahaan itseni Skatteverketille ja yritän selittää ongelmani. On vaan jotenkin niin raastavaa kun näitä asioita on kysytty ehkä sata kertaa ja piti olla ok ja nyt ollaan vaan että ”tyvärr visste jag ingenting om det här”. Aha.

Yliopiston pääkirjasto Carolina Rediviva (+virheä auto, photobomb)

Ruotsiin tulin nimenomaan puhumaan ruotsia (ylläri)… tähän mennessä on mennyt sen kanssa vähän niin ja näin. Mutta haluan ehdottomasti nyt vähän kehua itseäni, mikä on niin epätyypillistä suomalaisille. Yhden päivän aikana kaksi ihmistä luuli, että olen ruotsalainen. Ensimmäisen kerran kaupan kassalla, kun ostin mekon sitseille (reccegasque on lauantaina, niistä juhlista juttua varmasti myöhemmin + kuva mekosta). Myyjäthän luonnollisesti vetää aina jotain small talkia ja kerroin sitten, että ensimmäisiä ruotsalaisia sitsejä varten tarvitsin uuden mekon ja niin edes päin. Tietenkin tätä seurasi kysymys, että mistä olet kotoisin jos et ole Ruotsista. Kun sanoin, että joo Suomesta kotoisin niin myyjä sanoi heti ”Verkligen? Men du låter inte alls som en finländare. Ni brukar ha ju en väldigt stark accent med svenskan och den känner jag alltid till”. Ja tietenkin olin ihan innoissani tuosta kommentista, kuten arvata saattaa. Myöhemmin illalla Värmlandsin bileissä yksi poika sanoi myös, ettei olisi arvannut että tulen Suomesta. Enkä kuulemma edes näytä suomalaiselta… miltäköhän sitten? Mutta jee, kiva tietää että ruotsi sujuu, wuhuu. Tai no sujuu ainakin silloin tällöin. Edelleen sattuu pieniä kömmähdyksiä, mutta eipä välitetä niistä. Ja vielä ruotsin kieleen liittyen, täällä tuntuu siltä että kukaan ei koskaan kuuntele toisiaan, haha. Näin siksi, koska todella usein (siis oikeasti koko ajan) kuulee lausetta ”Vad sa du?”. No, kyllähän me suomalaisetkin ollaan koko ajan että ”Häh?” eli ei vissiin olla sen parempia. 

International pubcrawlista jäi kivat tussinjäljet käteen.

 Orientation weekin jälkeen olin jokseenkin huolissani siitä että mistä sitä enää keksii tekemistä. Mutta kuten aiemmillakin viikoilla - tekemistä on riittänyt, mikä on tietysti ihan loistavaa. Lähes joka päivä tulee tehtyä jotain vaihtarikavereiden kanssa, tai sitten itsekseen. Tiistaista on näköjään muodostunut jo ”perinteinen” bilepäivä, aina joku haluaa lähteä Snerikesille, haha. Viime viikolla ei tosiaan pitänyt lähteä mukaan, mutta nämä tyypit on aika hyviä ylipuhumaan. Keskiviikkona oli kauan odotettu international pubcrawl, eli vähän niin kuin kaikki approt Suomessa (mutta Kauppakadun Approhan on tunnetusti se kaikista paras). Valitettavasti tämä tapahtuma oli vähän pettymys, ei kierretty läheskään kaikkia osakuntia läpi ja muutenkin tapahtuma oli ehkä vähän huonosti järjestetty. No, ei se häirinnyt hyvää meininkiä! Teemana oli siis olympialaiset eli piti pukeutua sporttisesti ja/tai sateenkaaren väreihin. Itse luotin juoksutrikoisiin, tennareihin, pinkkiin huppariin, treenipaitaan ja huisin korkeaan ponnariin. Noh, muita ei oikein näyttänyt sitten teema pahemmin kiinnostavan, haha. Kun päästiin yllättävän nopeasti loppubilepaikkaan, alkoi vaan väsyttää ja päätettiin kaverin kanssa lähteä kotiin nukkumaan. Torstaina oli vuorossa biletyksen sijaan illallinen suomalaisen vaihtaritytön luona – oli huippuhyvää kasvislasagnea ja tarte tatinia (jota ei kyllä kumottu) jäätelön kanssa. Nam nam ja kiitos taas Essille! :) Perjantaina käytiin tanssimassa taas Värmlandsilla kirjastossa (en edelleenkään ymmärrä tätä…) ja lauantaina oli sitten vuorossa taas pannukakut ja illemmalla Flogsta. Tällä kertaa ei pyörävahinkoja ja muutenkin meni ihan sujuvasti. Olin kyllä aika hyvä häviämään korttipelejä. Teemana bileissä oli 80- luku, mutta ei mun vaatekaapista mitään värikästä löytynyt, joten oli pakko luottaa aurinkolaseihin ja hölmöihin viiksiin jotka sain lainaan kaverilta (thank you Nick for the moustache!). Sunnuntaina piti mennä katsomaan Suomen peli Kanadaa vastaan. Löydettiin joku baari joka näytti pelin, mutta vaan jossain tilassa joka ei itse asiassa ollut edes auki. Saatiin kuitenkin katsoa peli siellä, joten olo oli ihan kuin olisi ollut VIP. Tietenkin kun tuli tappio niin harmitti, mutta ainakin kanadalainen kaveri oli hyvin innoissaan, luonnollisesti. 

Aurinkoa Uppsalassa :)

Joskus tässä lähiaikoina tulee varmasti myös jokunen teksti englanniksi/ruotsiksi. Ihan vaan huvin vuoksi ja teitä järkyttääkseni (jos tätä blogia nyt kukaan edes lukee). Tällä kertaa jätin pyöräkriisin vol. 3 pois, mutta jos joku ei huomannut facebookista – hajotin taas yhden pyöränlukon. Tai tällä kertaa avaimen, eikä se ollut muuten oma vika! Sen siitä saa kun kysyy apua ohikulkijalta, ne vääntää avaimen käyttökelvottomaksi ja sitten raahataankin pyörää puoli Uppsalaa pyöräliikkeeseen. Olipahan siinäkin kokemus. Ensi kerralla ajattelin kirjoitella vähän tavoistani poiketen vähemmän kuulumisia ja enemmän Suomen ja Ruotsin eroista. Kyllä, niitäkin on pari. Mutta nyt sanon heihei taas ja katsotaan mitä tämä viikko tuo tullessaan. Myös feikkisynttärit lähestyy, ikäkriisiäkö?

Loistavaa (ja toivottavasti aurinkoista) viikkoa kaikille!

-Ansku

Uppsala domkyrkan

Ai helmikuu muka?

Regn och moln

…och nu är det dags att skriva litet igen! Sama loskainen/sateinen sää jatkuu edelleen. Lämpötila on plussan puolella lähes jatkuvasti ja lunta tuntuu olevan koko ajan vain vähemmän ja vähemmän. Oikeastaan enää ei ole lunta ollenkaan, muutama hassu kasa jossain. Välillä pitää muistuttaa itseään erikseen siitä, että nyt on helmikuu eikä huhtikuu. No, ainakin muutamat vaihtarit on iloisia kun ei ole enää ”niin kamalan kylmä” eli -5 tai enemmän.

Fyrisån

Jos yhtään tuntee mua, niin tietää, että inhoan puheiden pitämistä yli kaiken. Luokan edessä seisominen on yksi inhottavimmista tilanteista, kaikki siinä on niin epäluonnollista. Ainakin omasta mielestäni. Mutta jälleen kerran piti kärvistellä läpi 3 minuutin puheen, och förstås på svenska. Aiheena oli Suomen (tähän mennessä) ainoa euroviisuvoitto vuodelta 2006. Sanat vähän karkaili ja puhe oli tosi nopeaa, muuten olen tosi iloinen, että selvisin. Ensi kerralla sitten puheet videoidaan. Huippua. Muutenkin tiistain puhekurssin tunnissa oli hassua se, että se kesti yhteensä 4 tuntia. Oli puhumista, esitelmiä, harjoituksia, vähän lisää puhumista ja esityksiä ja loppuun vielä pienet nauhoitukset. Hullua tämä ruotsalainen opiskelu, haha. Viimeksi ehdin jo mainostaa ehkä elämäni ensimmäistä oikeaa ryhmäliikuntatuntia kuntosalilla. Piti mennä kahden kaverin kanssa, mutta molemmat jäi pois sitten kuitenkin. Nooo, eihän siinä mitään, suunnistin yksikseni Science Parkin kampukselle. Odotukset tunnilta ei ollut kovin korkealla kun nimi oli ”Ass ’n abs”, mutta yllättävän rankka treeni tuli vedettyä. Vähän kummastelin, kun esittelyssä kuitenkin sanottiin tunnin sopivan ihan aloittelijoille. No, ehkä oma kunto on vaan päässyt repsahtamaan. Hope not. Treenin jälkeen kiirehdin kotiin suihkuun ja valmistautumaan tiistain juhlimiseen. Kummaa tässä on kuitenkin se, että olin kotona jo noin klo 18 ja silti oli kamala kiire! Sitten kun tulen takaisin Suomeen, niin menee varmaan taas pieni ikuisuus totutella normaaliin baarikulttuuriin.

Kyllä mä täällä joskus itsekin teen ruokaa :)

Näkymät keittiön ikkunasta

Keskiviikkona oli tarkoitus kierrellä kaupunkia ja räpsiä kuvia omalla kameralla nyt kun se kerran on mahdollista. Mutta yllättäen sekään ei oikein napannut, vaan käytin vapaapäiväni lähes pelkästään laiskotteluun ja hieman kaupungilla kiertelyyn. Salilla onnistuin onneksi kuitenkin käymään ilmaisen kokeiluviikkoni lopun kunniaksi. Salia en ole vielä päättänyt, saattaa olla että päädyn loppujen lopuksi Campus1477: lle, niin paljon tykästyin yhden viikon aikana kuntosalin toimintaan ja tiloihin. Illaksi suuntasimme porukalla Flogstaan tekemään ruokaa. Tarkoitus oli tehdä perinteistä itävaltalaista/saksalaista ruokaa eli spätzeliä. Oikeastaan kukaan ei ollut koskaan tehnyt kyseistä ruokaa koskaan alusta asti itse, joten matkassa oli parikin mutkaa. Taikina ei ollut oikeanlaista ja keittiön sulake pimahti kolme kertaa putkeen kun joku yritti käyttää vedenkeitintä. Loppujen lopuksi meillä oli ihan älytön määrä ruokaa, jota kukaan ei jaksanut syödä vaikka hyvää olikin. Onnistuin myös ensimmäistä kertaa kuulemaan livenä Flogsta Screamin (!!) Eli siis Flogstassa joka päivä klo 22 opiskelijat voivat avata ikkunan/oven ja huutaa niin kovaa kuin lähtee. Näin kuulemma puretaan ahdistusta yms. Aluksi luulin, että koko juttu on pelkkä myytti, koska kukaan ei ollut kuullut sitä. Mutta eiii… ihmiset ihan oikeasti huutaa siellä! Alla esimerkki Flogsta screamista, ei se ihan tuolta kuulostanut, mutta melkein!

Gästrike-Hälsingellä oli torstaina reccemottagning/ welcome dinner kaikille uusille jäsenille, joten pakkohan sinne oli mennä – ilmaista ruokaa tietenkin. Kierrettiin taloa ympäri ja tutustuttiin erilaisiin järjestöihin ja osakunnan toimintaan. Tuli sitten ilmoittauduttua pienellä baarimikko- kurssille, hupsis. Nyt musta sitten tulee oikea drinkkimestari, haha. Illalliseksi oli tarjolla pihviä kastikkeessa, perunamuusia ja pieni salaatti. Oli tosi hyvää, vaikka ruoka olikin ehtinyt vähän kylmettyä kaiken odottelun takia. Laulettiin myös lauluja osakunnan laulukirjasta, oli pari tuttua (esim. Helan går) ja ainakin yksi suomalainen laulu. Muutamassa laulussa oli hauska koreografia, jonka mukana yritettiin sitten heilua parhaan mukaan. Tämän kuun aikana on vielä parit sitsit tulossa niin ehkä sitten oppii laulut ja ruotsalaiset sitsikäytännöt paremmin. Illallisen jälkeen oli tarkoitus siirtyä omaan pubiin viettämään iltaa rennoissa merkeissä. Noh, pubihan oli sitten tupaten täynnä. Löytyi kuitenkin pari kaveria, joiden kanssa lähdettiin lopulta jatkamaan iltaa Stockeniin (Stockholms nation). Kaikkien mukaan Stockenilla on parhaat bileet, mutta jokseenkin ylimielinen meininki. Tähän mielipiteeseen pitää melkein yhtyä, tosin ei ne bileetkään niin hyvät ollut. Baarimikot heitti vaihtorahat tiskille ja narikassa sai odotella vaikka olikin lähes ainoa ihminen viemässä takkiaan. Oli kuitenkin mukava ilta ja näki paljon tuttuja, joten en valita enempää.

Gästrike-Hälsinge :)

Yllättäen perjantaina laiskotti koko päivän, enkä oikein saanut tehtyä mitään järkevää. Ainoastaan kauppareissu onnistui. Illalla joka tapauksessa oli suuntana Värmlands nation, jossa nyt taas oli jotkut bileet. Ei huolta kuitenkaan, en aio jatkaa tällä samalla biletahdilla koko kevättä. Värmlandsinkin puitteet oli tosi siistit (yksi tanssilattia oli kirjastossa!), mutta dj soitti yhtä biisiä vain minuutin ja sitten vaihtoi jo seuraavaan. Eikä se musiikki sillon ainakaan yhtään paremmalta kuulosta. Eilen testattiin GH:n pannukakut ihan itse. Olihan ne hyviä ja erittäin täyttäviä, koko annoksen syöminen oli ihan kunnon urakka. Mutta selvisin kyllä, ei tuo syöminen mikään ongelma ole, hah. Pannareita jonkin aikaa sulateltuani päätin lähteä testailemaan vähän lenkkireittejä eli toisin sanottuna pyörin vaan ympyrää, jotta tavoittelemani juoksulenkin kesto ja pituus tulisi täyteen. Loppuilta menikin risoton, teen ja kortin peluun parissa. Eipä täällä hirveästi mitään erikoista tapahdu, pyöräkin on jopa pysynyt kasassa. Tai no, pari päivää sitten kuului ihmeellistä raksuttavaa ääntä koko ajan, mutta sekin meni ohi. Onneksi. Tänään vielä fikalle ja pitäisi myös jaksaa siivota. Ehkä huomenna menen hankkimaan itselleni jäsenyyden Campus1477:lle ja sitten pääsee toivottavasti taas liikkumaan. Flunssa vähän meinaa taas vaivata, mutta en anna sen häiritä.

 

Värmlands nation

Pannukakkuja!

 

Hejdå!

 

-Ansku

Rutiineja etsimässä

Moi vaan taas loskaisesta Uppsalasta. Saatiin pari päivää sitten tänne ihan kunnolla lunta, kun satoi lähes koko päivän, mutta sitten lämpötila kipusi plussan puolelle ja sen jälkeen onkin ollut sitten loskaa ja lätäköitä ja kuraa. Ihan kuin Suomen kevät. 

Kirjoituskurssi Skriftlig språkfärdighet alkoi siis torstaina. Ja valitettavasti kurssin kanssa kävi vähän niin kuin pelkäsinkin. Ei yllätyksiä sisällön suhteen, kirjoitetaan paljon tekstejä eri genreistä (jokaisesta tekstistä 2 versiota) ja tehdään tunneilla oikeinkirjoitustehtäviä. Kuulostaa varmaan hälyttävän tutulta, eikö vaan ruotsin opiskelijat? Se, että kurssin sisältö on tuttua, tuottaa parikin ongelmaa. Ensimmäinen on tietenkin motivaation puute. Ei sitä kauhean kauan jaksa tehdä samaa uudestaan ja uudestaan. Toinen ongelma on omat odotukset itseltään. Koska on käynyt kurssin asiat läpi jo aiemmin, niin ei halua tehdä ainakaan helppoja virheitä. Tietenkin virheitä tulee aina jonkin verran, sillä ruotsin kirjoittamisesta on taas ehtinyt kulua kohta jo vuosi. En nyt ihan täydellisyyteen aikonut pyrkiä, mutta haluaisin pärjätä ilman järkyttäviä määriä punakynää paperilla. Ehkä tämä itseni kanssa kilpaileminen voisi kasvattaa motivaatiota kirjoittamista kohtaan. Toivotaan ainakin niin.

Fika igen! Tuo kakku oli niin hyvää, tack Essi! :)

Viimeksi kirjoittelin vähän Gästrike- Hälsingeen liittymisestä. Viikko sitten tosiaan liityttiin ja samalla ilmoittauduttiin mahdollisiksi työntekijöiksi erilaisiin tapahtumiin. Jotenkin ajattelin, että töitä tulisi ”ehkä sitten joskus jos ollenkaan”… mutta suureksi yllätyksekseni puhelin soi torstaina kesken kahvihetken ja tarjosivat töitä jo lauantaille! No kun ei ollut muutakaan tekemistä silloin sovittuna niin suostuin heti. Eli lauantaina klo 9 matkattiin kämppiksen kanssa enemmän tai vähemmän reippaina töihin. Piti siis toimia kahvilassa ”som fikapersonal”.  Keittiössä tavattiin kolme vastuuhenkilöä, jotka kertoivat lyhyesti työtehtävistä ja päivän kulusta. Aamu aloitettiin täyttämällä erilaisia patonkeja tarjottavaksi ja laittamalla kaikki esille ja valmiiksi. Tarjolla oli siis mm. suolaisia piirakoita, brownieita, smoothieta ja tietenkin PANNUKAKKUJA! Pannukakun tilaajat saivat vuoronumeron tilaukselleen ja meidän tehtävänä oli juosta keittiön ja ruokailutilojen väliä viemässä tilauksia ja tarjoilemassa pannukakkuja. Lisäksi piti huolehtia yleisestä siisteydestä ja siitä, ettei kahvi, tee, astiat tai ruokailuvälineet pääse loppumaan. Aluksi oli tosi hiljaista, mutta jossain vaiheessa sai taas kiirehtiä ihan kunnolla, kun paikalle tuli isompia porukoita ja kahvi loppui kesken. Kuitenkin omasta mielestäni päivä sujui ihan hyvin, välillä vähän yllätti kun joku tuli pyytämään lisää siirappia pannukakkuihin tai kertomaan että maitolasissa oli epäilyttäviä paakkuja. Itse puhuin lähes koko päivän pelkästään ruotsia, paitsi tietenkin kämppikselle englantia. Välillä ruotsalaiset unohtivat, että osaan ruotsia, joten he saattoivat aloittaa keskustelun englanniksi. Vastasin kuitenkin ruotsiksi, niin sitten kielikin vaihtui. Huvittavinta oli ehkä se, kun yksi töissä oleva tyttö kysyi että olenko Uppsalassa vaihto-oppilaana. Vastasin, että kyllä olen ja että tulin kaksi viikko sitten ja opiskelemaan ruotsia. Sitten tyttö vastasi: ”Men hur kan du förstå och prata svenska så bra om du har varit här bara några veckor??”. Sitten kerroin, että olen Suomesta, niin yllättäen asiassa olikin taas järkeä. Haha, hyvin me suomalaiset osataan hämätä ruotsalaisia ja muitakin. Päivän päätteeksi siivottiin tilat ja saatiin itsekin syödä pannukakkuja ja muutakin mitä oli jäänyt jäljelle. Päivästä jäi ihan hyvä mieli, odotellaan nyt vain palkkaa. Ei tule olemaan mikään maailmaa mullistava summa, mutta se nyt ei ole pääasia. Pari kivaa ongelmaa on ilmaantunut myös palkanmaksun kanssa. Esimerkiksi se, että pitäisi olla ruotsalainen veronumero tai sitten pankkitilille joku clearing number, joka koskee vaan ruotsalaisia tilejä. Ilmeisesti palkka maksetaan nyt kuitenkin käteisellä meille vaihtareille, kun ei meidän ole mitään järkeä hankkia ruotsalaista tiliä, kun ollaan täällä yhteensä vain viisi kuukautta.

Koti- Suomessa mulla ei ikinä ole ollut yhtään kunnon ongelmaa polkupyörien kanssa. Täällä niitä sitten tuntuu olevan ihan urakalla. Viimeksi hajosi lukko ja itse asiassa yhdeltä kaveriltani hajosi hieman myöhemmin ihan samanlainen lukko. Sitten minäkin sain rahat takaisin omasta lukostani, jes! No eipä sitäkään iloa kauaa kestänyt… sillä torstaina odotti taas uusi pyöräongelma. Olin lähdössä illalla Östgötan pubin pihasta kotia kohti. Parin metrin pyöräilyn jälkeen aloin ihmetellä, että miksi ihmeessä kyyti on niin epätasaista. Tähän en kuitenkaan sanonut ”ihansamaihansama” niin kuin PMMP:n biisissä sanotaan vaan pysähdyin ja järkytyksekseni huomasin takarenkaan olevan ihan täysin tyhjä. Pari tuntia aiemmin se oli ollut ihan kunnossa. Ajattelin, että onpas taas jollain ollut hauskaa puhkoa toisten pyöränrenkaita. Ei oikein auttanut muu kuin taluttaa pyörä kotiin. Seuraavana aamuna suuntasin samaan paikkaan josta olin pyörän alun perin ostanutkin. Eihän siinä mitään, pyörään piti vaihtaa takarengas kokonaan, koska vanha oli ihan säpäleinä. Ja tämä korjaus maksoi 150 kruunua, joten sinnepähän meni lukosta saadut rahat ja vähän enemmänkin. Jos pyörä vaikka nyt pysyisi yhtenä kappaleena pidempään kuin yhden viikon niin olisin hyvinkin kiitollinen. Vähän kauhulla kuitenkin odotan torstaita, että mikä hajoaa seuraavana… No, ei pidä manata liikaa.

Pyörän korjauksen lisäksi rahaa on palanut tällä viikolla ehkä vähän liikaakin. Nimittäin urheiluvaatteisiin! Uudet lenkkaritkin piti ostaa, koska jätin omat vanhat suosiolla Suomeen. Onhan ne jo aika huonossa kunnossa. Inhoan ostaa uusia lenkkareita, koska jotenkin koen koko prosessin ihan uskomattoman hankalaksi. Ja lisäksi vielä se, että nykyään kaikki lenkkarit tuntuu olevan ihan älyttömän kalliita. Etenkin jos tarvitsee sellaiset, joissa on pronaatiotuki. Ja totta kai minä tarvitsen sellaiset. Perjantaina tallustin joka tapauksessa päättäväisenä keskustaan kiertelemään urheiluliikkeitä. Vilkuillessani kenkiä ja niiden hintoja, tuli myyjä aika nopeasti tarjoamaan apuaan. Ajattelin että miksi en pyytäisi apua ja siinähän oli taas yksi loistava tilaisuus kehittää ruotsin taitamista, joten eikun vaan puhumaan! Osasin kertoa yllättävän hyvin siitä, millaiset kengät haluaisin ja millaiset olen aiemmin omistanut. Myyjä veti parit vaihtoehdot esiin, niihin en kuitenkaan tykästynyt. Sitten sain eteeni Niken lenkkarit, jotka tuntuivat tosi hyvältä jalassa ja olivat vielä -40% alessa. Joten nyt mulla on sitten uudet juoksukengät! Enemmän olen ehkä ylpeä koko osto-operaation sujumisesta på svenska, hah. 

Uudet lenkkarit vihdoin!

Isompi syy uusien kenkien ostoon oli ehkä kuitenkin se, että liityin torstaina Campus1477- liikuntakeskukseen ja aloitin ilmaisen kokeiluviikon. En ole koskaan harrastanut kuntosalilla käymistä enkä osaa myöskään kuvitella itseäni treenaamassa salilla ihan luontevasti. Kuntosalikammo oli kuitenkin pakko sysätä syrjään ja lähteä puntille. Tykkäsin kuntosalista jo heti alusta alkaen tosi paljon, ainoa ongelma oli juoksumatto, koska yllättäen en tajunnut sen ohjelmista ja säädöistä yhtään mitään. Kaikki laitteet on uusia ja pääsee monipuolisesti treenaamaan eri lihasryhmiä. Yritin muistella kaikkea, mitä ollaan futisjoukkueen kanssa treenailtu, joten niillä liikkeillä eteenpäin. Huvitti hieman taas huomata, että mulla on ihan olemattomat käsilihakset, haha. Johtuu ehkä nyt vähän osittain käden leikkauksesta, kun en ole oikein uskaltanut tehdä oikealla kädellä mitään turhan rankkaa pitkiin aikoihin. Mutta nyt lentää sekin tekosyy roskiin ja musta tulee kunnon bodari! No ei kyllä ikinä, tuskin kukaan pystyisi sitä musta kuvittelemaankaan. Mutta ehkä musta tulee jonkin sortin salihirmu. Ainakin olen viihtynyt kuntosalilla yllättävän hyvin tähän mennessä. Huomenna mennään kokeilemaan ensimmäistä kertaa ryhmäliikuntaa, saas nähdä miten käy.

Uppsala Konsert & Kongress

Keskiviikon jälkeen olen myös tsekannut jälleen kerran parit opiskelijabileet (toisissa oli kunnon venäläistä diskomusiikkia), syönyt paljon muiden tekemää ja tarjoamaa ruokaa sekä pelannut ristiseiskaa vaihtarikavereiden kanssa. Tänään käytiin Vaksalatorgetilla markkinoilla. Ihan samanlaista kuin suomalaisillakin markkinoilla, ilmassa leijui vahva sokerin ja rasvan tuoksu. En ostanut mitään, vaikka olisihan sieltä voinut löytää vaikka mitä. Käytiin myös aiemmin tänään lenkillä, eikä eksytty kertaakaan vaikka eihän meillä ollut yhtään aavistusta siitä, mikä olisi hyvä lenkkireitti. Tämä meidän asuinalue on onneksi todella helppo löytää, pystyy suunnistamaan monenkin asian avulla. Ja seuraavassa blogitekstissä pitäisi sitten olla parempilaatuisia kuvia, sain nimittäin tänään lainaan kameran laturin naapurissa asuvalta hollantilaiselta tytöltä (thank you, Krista!). Vaikka eihän ne kuvat parane yhtään, kun minä amatöörinä edelleen kuvailen… Huomenna sitten pääsen puhumaan Suomen euroviisuvoitosta jo heti aamutuimaan, varmasti lähtee parasta ruotsia sitten! Etenkin kun ollut ääni vähän kadoksissa pari päivää… Wish me luck! Tähän loppuun vielä pari kuvaa tämän päivän markkinoilta.

Hejdå!

-Ansku