Viimeisiä viedään

Hejsan allihopa!

Meikä täällä taas kirjoittelee.... ja taas ilman mitään huippuhyvää syytä.  Ihan normaalia höpinää siis tiedossa jälleen kerran. Paitsi onhan mulla vähän ilouutisia (drumroll please…)- oon vihdoin saanut kaikki tentit ja kurssitehtävät tehtyä! Nyt odotellaan sit peukut pystyssä meneeköhän läpi. Jännää.

Lauantaina oli tosiaan Tove Lon keikka Västmanlands-Dalan osakunnalla (lyhyemmin V-Dala). Mentiin paikalle aika ajoissa ja päästiin ilmaiseksi sisään. Kattoterassilla istuminen olis ollu tosi cool, mutta niin näköjään muutaman muunkin mielestä. Ei siis mahduttu ulos. Keikka alkoi ehkä jotain tunnin ja vartin myöhässä, ei mitään tietoa että miksi, ainakin porukkaa oli ihan hyvin paikalla. Koska Tove Lolla ei ole kauheasti biisejä, niin keikkakaan ei ollut kovin pitkä. Mutta hyvä silti! Yleisössä riitti urpoja, tällä kertaa sellaisia miehiä jotka yrittivät iskeä jokaista naista jota ”vahingossa” tönäisivät keikan aikana. Voi jösses. Keikan jälkeen tanssahdeltiin vähän aikaa dj:n tahdissa, mutta mua väsytti niin paljon että oli pakko lähteä kotiin. 

Tove Lo!! Ja taas hienoa kuvalaatua tarjoilee lumia 820...

Sunnuntaina väsymys oli vieläkin tallella, eikä siihen auttanut yhtään edessä oleva luku+ kirjoitusurakka. Aika hyvin sain juttuja tehtyä, mutta sitten pitikin taas pitää tauko. Halusin nimittäin lähteä katsomaan Västgötan kuorojen kevätkonserttia, syy tähän on se, että yksi hyvistä kavereista laulaa kuorossa. Suunnattiin sitten Odinslundiin nätissä säässä. Kun puhuttiin kirkossa englantia porukalla niin saatiin joltain random ruotsalaiselta mieheltä miniesitelmä kyseisen kirkon historiasta ja siitä kuinka se on merkittävin keskiaikainen rakennus koko Ruotsissa tai jotain.  Konsertti oli kuitenkin tosi hyvä, niin siistiä miten taitavaa porukkaa maailmasta löytyykään. Koska kuorot ei laulaneet kovin pitkään (ehkä noin 40 min) ajattelin vältellä opiskelua vielä vähän aikaa. Ja sunnuntaihan on aina hyvä päivä fikalle, no mitä mä höpisen, joka päivä on hyvä päivä fikalle. Pääsin vihdoin testaamaan Cafè Årummetin joen rannassa, kaverit oli kehuneet paikkaa jo moneen kertaan. Ja huh huh niitä kakkuja, suomalaiset kahvilat kalpenee ihan täysin tän meiningin rinnalla. Valitsin perinteisen mutakakun ja senhän kanssa tarjoiltiin sitten jäätelöä, mansikoita, appelsiininlohkoja, ananaskirsikka, granaattiomenan siemeniä ja suklaakastiketta. Unohtuikohan nyt jotain? Haha. Mutta kuitenkin- se oli niiiiiiiiiiin tajuttoman hyvää! Jaksoi vähän opiskellakin sellasen kakun voimalla. Ja sainhan mä jotain aikaiseksi, jee hyvä minä! Illalla oli kuitenkin taas aika jättää yhdet jäähyväiset… yksi tosi hyvistä kavereista jätti Uppsalan. Tuli niin haikea olo, koska kyseinen tyyppi otti mut mukaan ihan huippuporukkaan ja oon siitä niin kiitollinen. Ja sama tyyppi kokosi vaihtokokemuksista videon (40 min) ja siitä tuli ihan huippu, katsottiin sitä sitten porukalla sunnuntai-iltana. Ihan kamalaa kun joutuu näistä ihmisistä eroon. Jag vill inte.

Ihan paria erilaista kakkua.

Uusi viikko alkoi milläs muullakaan kuin opiskelulla, blaah. Mutta pakko oli taas saada taukoa edes vähäksi aikaa, joten raahauduttiin anun kanssa salille spinning-tuntia varten. Molemmille spinning oli ihan täysin vieras juttu ja huh huh mitä menoa. Vetäjä kertoi, että kyseessä oli yksi rankoimmista tunneista mitä hän oli ikinä vetänyt ja sen kyllä huomasi ja hiki virtasi. Oltiin ihan ihmeissämme koko hommasta, todettiin myös että ehkä spinning ei ole ihan meitä varten, haha. Salin ja suihkun jälkeen otin ekaa kertaa läppärin mukaan ja suuntasin Carolina Redivivalle opiskelemaan. Mutta ensin…pyöräkriisi vol. 7390543. Kyllä vaan, lukko numero kolme otti loparit. Joten sitten vaan pyöräkauppaan ja samalla jarruasia korjaukseen. Miten mä osaankin… No opiskeluturhautumisen jälkeen kävin hakemassa rakkaan pyörän takaisin.  Jatkoin kotona vielä vähän opiskelua, mutta kaupassa oli pakko käydä. Joo, huono valinta koska siellä oli ihan kilometrin mittaiset jonot, ruotsalaiset ja niitten jonot on jotain ihan hulvatonta. En ymmärrä.

Ja mut tuntien tiistai oli sitten ihan täydellinen paniikkipäivä. Lyhyesti tiivistettynä: opiskelin ihan hulluna, kävin kiduttamassa itseäni lisää salilla (HIIT tällä kertaa), opiskelin lisää ja sitten väsytti ja piti pestä pyykit. Varastetut aurinkolasit löytyi postilaatikosta ja vietin koti-iltaa kun kaikki muut lähti Snerikelle juhlimaan. Keskiviikkona sitten aikainen (liian aikainen, 5:50) herätys ja ruokaa naamaan ja siitä sitten suunnistamaan kohti tenttipaikkaa, joka oli ihan oikeasti korvessa. Olin ihan varma eksymisestäni, joten kun näin pari saksalaista tyttöä tutkimassa alueen karttaa, päätin kysyä että ovatko hekin menossa samaan paikkaan. Minun onnekseni kyllä ja he tiesivät jopa minne piti mennä, joten liityin seuraan ja löydettiin perille. Täällä Uppsalassa tentit on vähän niin kuin yo-kirjoitukset. Pöydällä saa olla vaan kirjoitusvälineet ja mahdolliset eväät. Laukut ja takit ynnä muut jätetään naulakkoihin huoneen reunoille. Ja puhelin lukitaan erilliseen pikkukaappiin tenttitilan ulkopuolelle. Henkkarit pitää tietenkin olla mukana täälläkin. Mutta sen lisäksi tentin ilmoittautumisen yhteydessä jokainen tenttijä saa anonymiteettikoodin, eli numeroista + kirjaimista koostuvan koodin. Tenttipapereihin ei siis kirjoiteta omaa nimeä missään vaiheessa, vaan papereihin laitetaan vain oma koodi, jännää eikös? Keskiviikkoaamun tentti oli ihan kamala, kamala, kamala! Koitin laskeskella pisteitä, että pääsisin läpi. Äää, en mä tiedä miten tässä käy, nyt pitää vaan toivoa… Tarviin nimittäin ne pisteet tästä kurssista. Tentin jälkeen kävin hakemassa inspiraatiota uuteen kämppään Ikeasta (tentti oli siis ihan ikean vieressä), hyvää rentoutumista. Rentoutumiseen tuli kuitenkin pieni tauko, koska suuntasin iltapäivällä jälleen kerran salille Strength and Sprintiä varten, siis mikä mua vaivaa kun haluan kiduttaa jalkoja tällä lailla? Treenin jälkeen yritin naputella loppuja kurssitehtäviä, mutta en saanut niitä vielä ihan valmiiksi. Illan vietin Östgötalla viettämässä parin kivan suomitytön läksiäisiä, molemmat opiskelee Jyväskylässä niin niitä kyllä vielä näkee mutta ei nyt ainakaan vähään aikaan koska ne lähtee interrailille. Mutta jotenkin oli taas niin surullista kun yksi porukka menetti pari tyyppiä.

Östgötalla olusilla

Huh, mitäs sitten torstaina? Heräsin ihan super  aikasin taas, tarkistin kaikki kurssitehtävät ja palautin kaikki kolme kerralla, wuhuu vapaus!! Sitten asemalle kattelemaan miten pääsisi Tukholmaan koska ihana Marika oli siellä käymässä. Täällähän on nyt ihan kamala junakriisi meneillään, puita on kaatunut  kiskojen päälle, sähköt on katkeillu ja etelä- Ruotsissa on lakkokin päällä. Eli koko ajan junat on myöhässä ja niitä perutaan. Tästä syystä valitsin mennä bussilla, enkä ollut tosiaankaan ainoa. Bussi oli ihan täpotäynnä, mutta ainakin se oli ajoissa perillä, jes. Koska mä olin ajoissa niin Marika oli ”myöhässä”. Kaiken hyvän lisäks mun akku oli loppumaisillaan ja annoin vahingossa väärän numeron niin ei muhun sit saanu ollenkaan yhteyttä, mutta törmättiin sitten sattumalta.  Koko päivä käveltiin taas ympäriinsä ja kierreltiin kaupoissa. Sisustuskaupat oli mulle melkein pelkkää kidutusta, koska mulla on jo kauhea hinku päästä sisustamaan omaa kämppää, etenkin nyt kun porukat lähetti kuvia sieltä! Mutta onneksi hillitsin itseni ja ostin vain pari valokuvavaijeria ja magneettiklipsin. Syötiin myös hyvät burgerit Vigårdassa, nam nam! Mulla tuli pieni kiire bussiin, jonne oli taas ”muutama muu” menossa myös. Tarvittiin siis lisäbussi kuljettamaan porukka Uppsalaan. Matkalla oli vielä kunnon liikenneruuhka, mutta vissiin kuski ajoi ihan talla pohjassa, koska perillä oltiin vain 10 min myöhässä. Vaikka väsytti ja jalat oli 3 päivän treenaamisen + paikasta toiseen kävelyn jäljiltä ihan poikki, lähdin silti keskustaan bileisiin, niin moni tyyppi on nimittäin nyt lähdössä pois. Piti alun perin mennä Stockenille, mutta kappas vaan.. sinne oli ihan kaameat jonot taas kerran. No, eikun vaan Snerikelle ja yllättävän moni kaveri olikin siellä- kerrankin hyvä tuuri! Ja yllättäen oltiin taas yöllä nälkäisiä joten pastaa naamaan kaverin kämpällä. Tää yösyöppöily on jo aika turmiollista, haha. Ja kuulin myös kommenttia, että biletän täällä vaan koko ajan… no enkä! Myönnän, että juhliminen on ollut tosi iso osa mun vaihtokevättä, mutta a) en ole todellakaan ainoa ja b) oon mä muutakin tehny, lukekaa vaikka tätä blogia! 

Nam nam!

Tänään (eli vissiin eilen kun kello on jo noin paljon) oli siis Ruotsin kansallispäivä, ja mulla laiskailupäivä. Myöhäisen herätyksen jälkeen siivosin huoneen ja säikähdin kämppistä jonka olen nähnyt tätä päivää aiemmin ehkä 2 kertaa eli toisin sanoen en meinannut tunnistaa koko tyyppiä.  Sain myös itseni raahattua teehetkelle kaverin kanssa ja naurettiin taas kierrätyspisteen dyykkaajille- se on ihan yllättävän hyvää viihdettä etenkin täällä Kantorsgatanilla. Ja ihan ilta meni pizzaa leipoessa ja leffaa katsoessa. Ei meinattu päästä yhteisymmärrykseen leffasta, mutta loppujen lopuksi katsottiin Moonrise Kingdom. Oli ihan ok hyvä leffa, ei mikään henkilökohtainen suosikki ja tais mua väsyttääkin vähän liikaa, eipä kauheesti yllätä.

Huomenna suunnitelmissa salitreeniä, Gränby centrumissa shoppailua ja illalla kaverin synttärit. Toivottavasti tulee kiva päivä! 

Ihanaa viikonloppua kaikille!

-Ansku

PS. Tajusin, että oon jo viikon päästä kotona Suomessa, apua!