Valborg i Sverige

Vappu oli ja meni, mutta mites täällä Ruotsissa juhlistettiin sitä? Aika lailla samalla tavalla kuin Suomessa… Oli pieniä myyntikojuja keskustassa, vappupalloja, serpentiiniä ja saippuakuplia. Sitten myöhemmin ihmisiä ihan liian humalassa. Täällä vappujuhlinnan pääpäivä oli vappuaatto (30.4 eli valborg), jota siis edelsi sekä skvalborg että kvalborg. Maanantaina mulla ei ollut energiaa raahautua luennon ja salitreenin jälkeen flogstaan, jossa olisi ollut skvalborg-bbq. Vappuhulinoissa kuvaaminen jäi selkeästi vähemmälle, joten koittakaa kestää tälläkin kertaa surkeita ja täysin off topic- kuvia.

KVALBORG

Omalla kohdalla vapun juhlinta alkoi siis tiistaina, ensin skippaamalla luento jotta ehti muiden mukaan- upsista. Kokoonnuttiin suhteellisen isolla porukalla kaverin kämpälle. Sieltä siirryttiin niinkin myöhään kuin kahdeksan aikoihin Snerikelle. Saman kadun varrella on 4 osakuntaa ja lähes kaikkiin oli ihan älytön jono. Niin kuin tietenkin Snerikelle, jono kiersi oikeastaan koko rakennuksen. Mutta eihän siinä mitään, pihallekin oli laitettu dj ja tanssilattia, joten pystyi vähän tanssimaan jo jonossakin. Tiistaina ei siis ollut mitenkään erityisen lämmintä- etenkään illalla, mutta silti ihmisillä näytti olevan ihan hauskaa ulkona. Totutusti mua alkoi jonotus ärsyttää kuitenkin aika nopeasti ja löin yhden kaverin kanssa vetoa, että kauanko kestää ennen kuin päästään sisälle. Itse heitin vahingossa tunnin lisää arvaukseeni, joten olin sitten ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni jollekin kaljan velkaa. Hah, no ei se mitään, kaveri oli arvannut jonotusajan lähes minuutilleen oikein. Bileet oli melkein perus tiistaipartyt, tosin sisäänkäynti oli ihan eri paikassa,  järjestyksenvalvojia ja poliiseja oli ihan älyttömästi, porukkaa oli niin paljon että oli hankala liikkua paikasta toiseen ja happihyppelyltä ei sitten päässytkään niin helposti takaisin sisälle. Viimeisimpänä mainittu oli ehkä ärsyttävintä koko illassa, koska joutui odottamaan todella kauan hullussa ryysiksessä, että pääsisi takaisin sisälle… logiikkaa. Onneks oli huippuja kavereita ja tuttuja liikenteessä niin ilta sujui loppujen lopuksi hyvin. Kotimatkalla törmäsin joihinkin vaihtaripoikiin jotka ilmeisesti sitten päätyivät sotkemaan mun takin hodarilla. Ja tätä en tietenkään huomannut kuin vasta seuraavana aamuna. Vad kul.

VALBORG

Vappuaattona ei jääty sängyn pohjalle nukkumaan, vaan ylös, ulos ja keskustaan sännättiin eväiden kanssa jo vähän ennen yhdeksää (!) Itselleni on edelleen yllätys, että miten pystyin siihen. Syynä aikaiseen herätykseen oli Forsränningen- perinteinen kisa joella, jossa 3-4 hengen joukkueet rakentavat itse styroksista veneet ja sitten ”kisaavat” pitkin Fyris-jokea. Jo yhdeksän aikaan joen reunat oli ihan täynnä, suurin osa ihmisistä oli pakkautunut ensimmäisen ns. vesiputouksen kohdalle. Siinä kuulemma suurin osa veneistä kaatuu ja hajoaa osiin- parasta viihdettä siis! Saatiin kuitenkin tungettua pieni porukkamme aidan viereen hyville paikoille. Sitten vaan odoteltiin- ja kauan odotettiinkin. Pari naista tuli lastensa kanssa kysymään että voisiko lapsi päästä meidän eteen katsomaan veneitä. Oli niin ahdasta, että ei mahduttu edes väistämään. Ja sitten saatiin kuulla pari nättiä ruotsalaista kirosanaa äitien suusta. Vihdoin sitten alkoi näkyä jotain liikettä joessa.Veneet tuli kauhean hitaasti meidän kohdalle, eikä ensimmäisille käynyt oikeastaan mitään, niin tylsää! Tosin joki on paikoittain todella matala, niin lähes kaikki jäi jossain vaiheessa veneen pohjasta kiinni. Osa osallistujista oli jaksanut myös käyttää luovuutta, joessa kun meni veneitä, jotka esittivät mm. vaaleanpunaisia yksisarvisia, seeproja ja kaivureita. Ja pakko myöntää, olihan se ihan hauskan näköistä kun pari venettä hajosi ihan täysin vesiputouksessa.

 Tapahtumiahan vappuaattona olisi ollut ihan älyttömästi, joten ei millään voinut ehtiä joka paikkaan. Osa kavereista lähti jo puoli kahdentoista aikaan jonottamaan Stockenin champagnegaloppiin (=bileet ulkona, juomaksi voi ostaa vaan kuoharipulloja ja sit niistä suihkutetaan skumppaa toisten päälle), kuulemma siinä vaiheessa jono oli jo superpitkä. Me sen sijaan suunnattiin Ekonomikumille, tai no Ekonomikumin viereiseen puistoon, jossa sielläkin oli paaaaaljon porukkaa. Ja myös paljon poliiseja ja hodarikioskeja, hah. Löydettiin vapaa paikka ja pistettiin piknik pystyyn. Onneksi sää oli mukavampi kuin mitä ennusteet etukäteen kertoivat, muuten olisi ollut aika inhottavaa olla pihalla koko päivä. Ekonomikumilla oli tosi paljon tuttuja, mutta puhelimella ei saanut yhteyttä kehenkään. Yksinkertaisesti siksi, koska paikalla oli niin paljon porukkaa että matkapuhelinverkot meni sekaisin. Huippua. Näin myös pari haalareihin pukeutunutta tyyppiä ja tuli niin ikävä omia haalareita, tiiän - aika huvittavaa. Mutta täälläkin olisi vältytty niin monelta vaatekriisiltä jos vois käyttää haalareita.

Koska ”eväät” loppui kesken ja kännykän akku teki nopeasti kuolemaa, päätettiin yhden kaverin kanssa suunnata hetkeksi takaisin Kantorsgatanille (eli siis kotiin) ja sitten takaisin piknikille. Paluumatkalla oltiin luvattu ostaa yhdelle kaverille kokista, joten mentiin sitten ICAan ja- ihan jäätävät jonot koko kaupan halki! Okei, kauppa ei ole mikään supermarketti, mutta silti! Meidän edessä jonossa oli kaksi ihan tyttö ihan humalassa ja niiden mielestä oli hyvä idea pölliä kaupasta sipsejä ja meistä oli tietenkin hauskaa seurata niiden epäselvää keskustelua. Lopulta selvittiin ostosten kanssa takaisin ja sittenhän se sää alkoi mennä kehnoksi. Tuli pilvistä ja pari vesipisaraa tipahti. Joten pienen pohdiskelun jälkeen päätettiin siirtää bileet Flogstaan. Siellä pistettiin sitten kaverin korridorissa omat korridorbileet pystyyn- ja kämppikset varmaan arvosti tätä kovasti, haha. Illassa nyt ei ollut bileiden suhteen mitään erityistä – pizza lensi viidennen kerroksen ikkunasta kätevästi ulos ja jotkut ihme tyypit tuli kuokkimaan. Huudettiin tietenkin Flogsta screamin aikaan parvekkeella kun SATOI LUNTA. Sverige- vad fan??? Juu eli lunta sateli sitten koko illan… ja olihan se sitten mukavaa pyöräillä 5 kilometriä kotiin täydessä talvessa. Oltiin kaikki ihan lumesta valkoisia kun päästiin vihdoin kotiin. Yök.

Toukokuun ensimmäisen päivän näkymä ikkunasta ei ollut kovin mukava koska maa oli valkoinen. Kuitenkin lumi oli kadonnut täysin iltapäivään mennessä. Ja jotta vappu olisi oikea vappu, oli pakko syödä munkkeja. Onneksi ihana suomalainen kaverini oli jaksanut leipoa ison kasan vappumunkkeja, joten torstaina mässäiltiin sitten niillä. Ja muutkin vaihtarit tykkäs! :) Illalla sanottiin heipat yhdelle kaverille, joka lähti Uppsalasta perjantaina takaisin Saksaan. Tuli niin haikea mieli- siksi että lähtenyt tyyppi on ihan huippu mutta myös siksi että muisti oman kotiinpaluun lähentyvän koko ajan. En itkenyt, vaikka luulinkin niin, mähän itken aina, haha. Mutta sellainen oli Uppsalan vappu- aikalailla samanlainen kuin Suomessa: ihmiset ainakin oli yhtä humalassa, jollei jopa enemmänkin. 

Nam!!

Vapun jälkeinen elämä on sujunut ihan tavallisesti taas. Perjantaina tuli koettua lähes tyhjä Värmlands, haha. Eihän siellä ollut oikein ketään muita kuin me. Lauantaina yritin ahkerasti opiskella, mutta ei sekään oikein napannut. Sunnuntai oli perus sunnuntai eli pyykkipäivä. Illalla tehtiin porukalla tortilloja, mutta ei ihan suunnittelut mennyt putkeen. Silti oli ihan syötäviä tortilloja, hah. Ja koko viikonlopun aikana kärsin myös viisaudenhammasvaivasta. Koska mun viisurit ei ole vielä puhjenneet, ne aiheuttaa välillä ongelmia (lue: helvetillistä kipua), voi kuinka kiva. Tällä kertaa tein itse oman diagnoosini perikoroniitista (googlettakaa jos ette tiedä mikä se on, mutta ei tarvitse) .En saanut su-ma yönä nukuttua kivun takia, joten aamulla sit puhelin käteen ja soittoa aluksi terveydenhuoltoneuvontaan ja sitten lähimmän hammashuollon päivystykseen. Sain ajan ja voi hyvänen aika- ei se hammaslääkärillä käynti ole Ruotsissa yhtään sen mukavampaa kuin Suomessakaan… Olin jo unohtanut kuinka inhottavalta puuduttaminen tuntuu, etenkin kun sattuu jo valmiiksi. Suusta alkoi hoidon jälkeen myös vuotaa verta joten mä sitten purin vanupalloa puol tuntia, näytin tosi fiksulta varmaan. Ja tämä hampilääkärikäyntihän maksoi sitten p a l j o n. Huh huh. Huvittavaa oli kuitenkin se, että oma nimi oli taas kirjotettu ihan päin honkia. Vaikka kuinka yritin tavata sitä puhelimessa niin silti musta tuli jotenkin ihmeen kaupalla Anima. Joo en tajua teitä, rakkaat ruotsalaiset. Jatkoin päivääni naama puoliksi puudutettuna kirjastolla ja sen jälkeen piti mennä katsomaan omaa esitelmää videolta. Voitte varmasti arvata, miten innoissani olin tästä. Niin no en sitten yhtään. Ainakin sain hyvät naurut omasta esiintymisestä, miten voikin liikuttaa ja heiluttaa käsiä niin älyttömästi. Mutta siitäkin häpeästä selvittiin. Eilen oli paluu luennoille + muntlig prov, joka meni ihan puihin. Typiskt.

Tänään sitten salia ja koulujuttuja, awesome. Oon myös katellu lentoja takaisin Suomeen, eli tuun kyllä joskus takaisin (vuokrasopimuskin on laitettu postissa menemään). Ja sitten joku lähtee mun kanssa Ruissiin, eikö vaan?

-A